Vanhaa muotia katujunassa

Sillypäänts Kahdet rillit huurussa- palstalta, hei!

Maksimekko – paras mekko. Tämä taitaa olla juuri nyt ainoa asu, joka ei purista, ei kinnaa mistään, joten se oli luonteva valinta helteiselle ajelulle paikallisella katujunalla. Kangas on niin ohutta, että kevytkin tuulenvire mukavasti puhaltaa sen läpi. Läpi näkyy valitettavasti myös kaikki, mitä mekonhulpakkeen alle laittaa, mutta tässä tilassa (rv 40+1 kuvanottohetkellä) siitä ei jaksa enää juuri välittää.

Hiukset näyttävät olevan tyylikkäästi ponnarilla ja pörröllään. Luulisi, että kun herää 06.10 ja lähtö kotoa on vasta 8.50, olisi ehtinyt edes lakkaa suihkauttaa. Uskokaa tai älkää, mutta kotoa lähtiessä se näytti vielä ihan hyvälle! Syytän vastavaloa ja superkosteaa heinähellettä.

Tytölle nappasin päälle mahdollisimman vilpoisat, mutta peittävät vaatteet. Selästä avoin 30- vuotias (vintage!) liivimekko ajoi asian loistavasti ja se oli jopa kohtalaisen helppo sujauttaa karkuun juoksevan ja riemusta kiljuvan taaperon päälle.

Katujuna itsessään oli aikamoinen elämys. Jotenkin nämä pitkät kuumat aamupäivät on saatava kulumaan ja kotikaupungin maisemiin tutustuminen on 2- vuotiaalle vielä ihan kelpo viihdettä. Vaunut ja penkit olivat vailla minkäänlaista jousitusta ja junan jyrätessä pitkin Kuopion sataman mukulakiviä, tuntemukset vatsanpohjassa olivat vähintään mielenkiintoiset. Kun settiin lisätään vielä Lentävää kalakukkoa, Pienenpientä veturia ja Kallavesj-laulua paatoksella laulava junakuski ja jatkuvasti paikkaa vaihtava Tyttö, niin 50 minuutin junamatka oli aivan riittävä, äidille, tyttärelle ja mukana olleelle seuraneidille.

(Äidin vaatteet: Maksimekko H&M vm. 2012, olkaimet tuunattu itse, korut pieces. Tytön vaatteet: mummin ompelema liivimekko mariraitaa vm. 83, hattu KappAhl, legginsit NameIt, Kengät Ecco.)

(Lisää Sillypääntsin juttuja voi lukea Kahdet rillit huurussa -blogista)