Mitä hyvinvointi merkitsee minulle

Takana on parin päivän Netflix-löhöily ja ahmittu sipsipussi. Sanon itselleni, että hei nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa elää terveellisemmin ja voida paremmin; ryhtyä karkkilakkoon ja lisätä lenkkeilyn määrää.  En siis sillä hetkellä koe olevani hyvinvoivin version itsestäni, vaikka yleisesti ottaen syönkin ravintopitoisesti, urheilen säännöllisesti, saan riittävästi unta, eikä mulla ole todettu sairauksia.

Mulle esitettiin äskettäin iso kysymys: mitä hyvinvointi merkitsee mulle? Kysymyksen esitti saksalainen personal trainerini, jonka kanssa aihetta tulee konkreettisella tasolla käytyä läpi viikottaisissa treenisessioissa, mutta loppujen lopuksi kuitenkin aika pintapuolisesti. Kysymys sai pohtimaan tämän hetkistä maailman tilannetta, minäkuvaani ja kuinka itselleni sana ”hyvinvointi” on melko sumuinen ja määrittelemätön käsite, jota en ehkä otakaan niin hyvin huomioon päivittäisessä elämässäni kuin kuvittelin. Hyväksyn aamulla tummat silmänaluset, jotka yritän peittää meikillä ja ne yli kymmenen tunnin työpäivät ilman taukoja osana arkea, koska onhan se normaalia aina vähän stressata. Onko hyvinvoinnin merkitys elämässäni vinksallaan?

Muutun = käsitykseni hyvinvoinnista muuttuu

Tajusin, että käsitykseni henkilökohtaisesta hyvinvoinnistani muuttuu sen mukaan, miten kokemuksia ja ikää kertyy, ja minkälaisessa elämäntilanteessa määrittelemisen hetkellä olen. Esimerkiksi kun tämän hetkisen pandemian riehuessa tuttava kysyy, olenko voinut hyvin,oletan kysymyksen viittavan tartuntaan. Vastaan kyllä, vaikka kärsinkin stressivatsakivuista, mutta koska en ole saanut tartuntaa, pidän itseäni yleisillä mittareilla terveenä ja hyvinvoivana. Käsitykseni hyvinvoinnistani on siis liukuva ja mukautuu muuttuviin tekijöihin sekä ympäristöön.

Tänään instaa plärätessäni huomasin, että myös somen luomat kuvat muuttavat omaa käsitystäni siitä, miltä hyvinvoiva ihminen näyttää ja toimii. Tietyt vartalonmuodot ja ulkonäkökäsitteet yhdistetään helposti terveyteen: millä ruokavaliolla ja urheilusuorituksilla saavuttaa terveellisen, tasapainoisen ja täydellisen minän. Vaikka olen lähemmäs kolmekymppinen ja osaan suodattaa jatkuvasta tietovirrasta paljon turhaa roskaa pois, koen silti vaikeaksi olla antamatta sosiaalisen median vaikuttaa omakuvaani: ”En mä tuolta näytä bikinit päällä, ei mun lounas ole noin terveellinen, en mä jaksa enkä ehdi treenata tuolla tahdilla”. Somen luomaa kuvaa tavoiteltavasta hyvinvoinnista ja terveellisistä elämäntavoista on vaikea erottaa puhtaasti ulkonäköön perustuvista arvoista.

Ulkoisten ärsykkeiden lisäksi käsitykseni terveydestä muuttuu varmasti myös iän myötä. Viidenkymmenen vuoden päästä uskon olevani tyytyväinen, että esimerkiksi selviän arjenaskareista omin avuin, enkä omaa vakavia sairauksia. Viidenkymmenen vuoden päästä en odota kykeneväni leuanvetoon tai puolimaratoniin – en siis aseta haastavia urhelusaavutuksia mittariksi terveydelleni ja hyvinvoinnilleni, toisin kuin tällä hetkellä. Keho muuttuu, arvomaailma muuttuu – se miten tunnen olotilani muuttuu.

Milloin olen terve

Milloin sitten olen 100% terve ja hyvinvoiva, miten sitä voi mitata ja mitä teen jos 100% on saavutettu – tai pikemminkin EI ole saavutettu? Tulee mieleen se toistamiseen koulussa opeteltu Maslowin pyramidi, joka asettaa terveyden perusedellytyksenä, jotta voimme täyttää sosiaaliset ja itsensäkehittämisen tarpeet. Voiko olla, että usein sekoitan itsenikehittämisen siihen perusterveyteen, joka on se kaikenkantava peruspilari?

Kun perusterveyttä mitataan, on painoindeksiä ja rasvaprosentttia, kehosta mitattavat erilaiset arvot, sairauksien tunnistaminen sekä ehkäisy. Vaikka näillä mittareilla on terve, koen silti helpoksi katsoa itseäni peiliin ja sanoa, ”ok oon normaalipainoinen mutta kato nyt tota vatsamakkaraa. Ei se kuulu terveeseen, tavoiteltavaan kroppaan”. Ehkä onkin kaksi erillistä määritelmää: mitattava, lääketieteellisesti määriteltävä hyvinvointi ja lisäksi henkilökohtainen mittaristo joka peilautuu päivittäiseen elämään ja minäkuvaan, ja jota ulkoiset tekijät muovaavat jatkuvasti.

”On helppoa sanoa, että voinhan mä hyvin kun jaksan juosta pitkän lenkin ja vetää leukoja, mutta jos ahdistaa ajatus herätä seuraavana aamuna töihin niin että mahaa särkee, onko silloin terve ja hyvinvoiva?”

Kun pohdin treenirutiinejani ja niille asettamiani tavoitteita, on loppujen lopuksi helppo huomata ne tavoitteet, joissa tähdätään perusterveyden ylläpitämiseen, ja ne joilla pyrin itseni kehittämiseen parantamalla ja mittaamalla urheilusuorituksiani. Perushyvinvointiin tähtään treeneissä:

• ennaltaehkäisemällä toimistotyön aiheuttamia vaivoja (niska, hartia, selkä)
• tekemällä urheilusta osan arkea ja mahduttaa se kiireiseen viikkooni (olen huono pitämään kiinni päivittäisistä rutiineista)
• tuomalla henkistä hyvää oloa urheilun kautta

Ne lisätavoitteet, joihin pääasiallisesti keskityn treeneissä, ja joissa pyrin kehittymään on mm. kasvattaa näkyvästi lihasmassaa, onnistua leuanvedoissa, kiinteytyä, ja niin edelleen.  En usko, että treenatessani ymmärrän täysin, etteivät urheilurutiinini enää tähtää olemaan pelkästään ”tarpeeksi terve”, vaan jotain enemmän. Onko silloin saavuttanut sataprosenttisen fyysisen hyvinvoinnin tilan?

Unohdan usein mielenterveyden osana hyvinvointia, vaikka mielellä on vaikutusta myös fyysiseen terveyteen. On helppoa sanoa, että voinhan mä hyvin kun jaksan juosta pitkän lenkin ja vetää leukoja, mutta jos ahdistaa ajatus herätä seuraavana aamuna töihin niin että mahaa särkee – onko silloin terve ja hyvinvoiva? Kun fyysistä terveyttä pystytään mittamaan numeroina ja arvoina, on henkiseen terveyteen ainakin omalla kohdalla vaikeampi vetää rajoja. Milloin on menossa vain huono kausi töissä, ja milloin voi oireita ruveta tulkitsemaan burnouttina.

Omalla kohdallani juuri henkinen terveys onkin osa-alue, jossa on tsempattavaa, sillä siihen on vaikeampi löytää suora syy ja ratkaisu. Kun niskaa särkee, voin venytellä, hieroa, parantaa istuma-asentoa ja rentouttaa kroppaa. Kun stressi vie ruokahalun ja yöunet, pitää päivittäisten rutiinien lisäksi analysoida syvempiä toiveita ja huolia, jotka ehkä salakavalasti vaikuttavat kaikkeen tekemiseen ja hyvinvointiin.

Oma mittaristo hyvinvoinnille

En ole terveydenhuollon ammattilainen, enkä malliesimerkki terveellisistä elämäntavoista: olen ylitunnollinen suorittaja, joka luisuu joskus leipomaan pellillisen brownieseja vain itselleen ja potee siitä huonoa omaatuntoa. Stressaan joskus turhistakin asioista niin, että vatsaan sattuu ja otan treenaamisen joskus liiankin tosissaan niin että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Koska hyvinvointi on pitkälti yksilöllinen asia ja vastaus kysymykseen ”mitä hyvinvointi merkitsee minulle” moniselitteinen, päätin asettaa itselleni karkean mittariston, jonka avulla voin muistutella itseäni jos elämäntapoihin on kiinnitettävä huomiota ja mahdollisesti muutettava, jotta tuntisin oloni jälleen hyväksi:

1. Estääkö fyysinen tai henkinen hyvinvointini tekemään asioita, joita:

❤︎ HALUAN tehdä (harrastukset, kavereiden tapaaminen…)

✅ PITÄÄ tehdä (oma käsite elämänjärjestyksen ylläpitämisestä ja vastuualueista: laskujen maksaminen, kokkailu, siivoaminen…)

2. JOS vastaus on jompaan kumpaan kohtaan KYLLÄ, voisiko mahdollinen syy olla:

• Stressi ja siitä aiheutuva fyysinen ja henkinen uupumus, joka ilmenee:
  • Unen puutteena
  • Keskittymisen puutteena
  • alakuloisuutena
  • negatiivisuutena
• Itsekriittisyys
  • Tunnenko itseni riittäväksi – vertailenko itseäni liikaa muihin
  • Täydellisyyden tavoittelu ja siitä aiheutuvat pettymyksen tunteet itseään kohtaan
• Joku muu, mikä?

3. Mitä tulee muuttaa, että voisin hyvin?

Maailma on kova paikka, ja joskus keskitytään liikaa tekemiseen, sen sijaan että keskityttäisiin olemiseen. Ainakin mä unohdan usein kuunnella kehoa ja mieltä, vaikka tällä hetkellä fokus onkin ja tuleekin olla tartunnan välttämisessä.

Mitä hyvinvointi merkitsee teille ?