Minä olen Kettu, enkä tiedä kauneudesta yhtään mitään

Herätyskello.

Torkutan.

Herätyskello, toinen kerta.

Torkutan.

Herätyskello, kolmas, neljäs ja viides kerta.

Torkutan.

Herätyskello, viimeinen kuulutus.

Istun hetken sängynreunalla tiedostaen, että lähijunaan on aikaa enää 20minuuttia.

Kävely juna-asemalle: 7minuuttia. Pakko hakea Ärrältä kahvia, miinus max 5 minuuttia, riippuen jonosta.

Ovesta aikaa poistua: 8 minuuttia. Ei, en valmistautunut edellisenä iltana taaskaan.

Reppu on silti käytännössä aina valmiina: meikkipussi, hiuspuuteri (ilman tätä en selviäisi), harja, hammasharja, pikkarit (puhtaat). Vietän öitä milloin kotona, milloin jossain ihan muualla. Pursotan meikkivoidetta naamaan (ei. En valehtele, oikeasti pursotan). Hieron sitä. Huiskuttelen puuteria. Ihan vähän kulmakynää. Toinen sukka on hukassa, kun samalla pesen hampaita. Joinain aamuina sukat on eriparia (samantekevää, toimistolla ollaan kengät jalassa. Merkityksellistä silloin, kun on töiden jälkeen menoa. Korjaan: tärkeää menoa.) Toimistolla kiroan toisinaan, kun tulee yllättävä asiakastapaaminen. Yleensä en välitä (kyllä, kirjoitin tämän juuri).

Minä hemmetti vie vihaan aamuja. Kauneusrutiinini on ehdottomasti kahvi. Tai ainakin uskottelen itselleni kahvin imaisevan silmäpussini tavallista nopeammin takaisin sinne minne kuuluukin (usein kahvia päätyy myös esim. kauluspaidalleni kiirehtiessä junaan, sinne se ei todellakaan kuulu). Minä en ole järjestelmällinen, ainakaan sen vertaa, että helpottaisin aamujani edellisenä iltana himpun verran. Yleensä torkahdan jo sohvalle ja raahaudun lattiaa pitkin sänkyyn jatkamaan uniani. Olen joskus myös herännyt keskeltä olohuoneen lattiaa, mutta se ei taida liittyä oikeastaan mihinkään sillä taisin olla humalassa. En pidä rutiineista. Vaikka minun työni onkin yhtä pelkkää rutiinia kahdeksasta neljään. Millaista on koittaa näyttää naiselta esimerkiksi maanantai-aamuisin, kun en pidä niistä aamuista, rutiineista enkä ole järjestelmällinen? ​​

Minä olen Kettu, 27, ajattelin kirjoittaa teille pari sanaa kauneudesta.Tulette varmastikkin näkemään minua silloin, kun on se maanantai-aamu. Sellaisena, kun en ole todellakaan saanut kahvia. Tässä kuvassa taidan olla aika muina naisina, reippailemassa. Minä tulen kirjoittamaan tänne ihan luokattoman huonoja juttuja, mutta myös rehellisiä, ehkä toisinaan raadollisia ja koitan pysyä juuri tälläisenä kuin olen. En osaa edes käyttää photaria. Kutsun silmäryppyjäni naururypyiksi, ja vaikka rakastankin heittää ihan hirveää läppää itsestäni, olen silti aika sujut kaiken kanssa. Minusta kaksseiska on ihan kiva ikä.

Haluan myös tehdä tämän selväksi: en ole koskaan ajatellut bloggaavani kauneudesta. Koska ensinnäkin: Kauneuteen käytetty aika aamuisin: lasketaan minuuteissa. Meikkivoide jota käytän, on ollut sama jo kymmenen vuotta. Ja se maksaa kympin (kyllä. Kympin). Minua ei voi siis äsköisen perusteella pitää kovinkaan alan asiantuntijana, mitä meikkaamiseen tulee. Ehkä juuri siksi, istun tässä kirjoittamassa. Siitä miltä tuntuu olla se ihan tavallinen nainen, ehkä vähän hupsukin, ja koittaa näyttää edes silloin tällöin hyvältä.

Tunnustan myös suoraan: Meikkikoulu Makeup Mondo on mukana yhteistyökumppanina, joten koen olevani hyvissä käsissä. Jos totta puhutaan, he saivat aikakauan minua kisutella mukaan tähän.  Ihmettelinkin, miksi joku haluaa ihan tälläisen vähän välinpitämättömän ja laiskan naisen kirjoittamaan kauneudesta (lue: asiasta mistä en todellakaan tiedä). Mutta ehkä se on juuri jutun pointti. Minä kun en yleensäkään kaunistele oikein mitään. Edes sitä omaa naama.