Koska voisin esimerkiksi kirjoittaa mun työharjoitteluraporttia päädyin pitkästä aikaa tänne.

Viimeksi kun yritin tänne kirjoittaa, huomasin, että kaikki mun joulukuun valokuvat olivat kadonneet kännykästä. Siihen meni se into.

Aika jännää, miten paljon valokuvat merkitsevät.

Joulukuussa kävin tosiaan moikkaamassa mun hostperhettä Ranskassa. Saavuin perjantai-iltana ja palasin sunnuntaina. Raskaita tollaset reissut. Mutta niin aivan ihania. Ranskan perhe on mulle kuin toinen perhe. Tulee melkein kyyneleet silmiin välillä, kun mietin heitä. Harmittaa, että asumme niin kaukana. Viikonlopun aikana söimme hyvin (paljon juustoja, hostäidin herkkuruokia, leivoksia ja suklaata), juttelimme, kävimme kävelyllä, nautimme tajuttoman hienosta säästä, olimme yllätyssynttäreillä, kävimme saunomassa kylpylässä, jännitin ranskan puhumista (ja olin ihan yllättynyt, miten ihmeessä se sujukin niin helposti. Tietenkään sitä ei voi saksaan verrata ja huomaan kuinka teen virheitä, joita en itse osaa korjata), tapasin hostveljien tyttöystävät, tanssimme lattarimusiikin tahtiin Ranskan maaseudulla, katsoin kun muut ratsastivat ja nostalgion Ranskan vuotta. Ovat he kyllä minulle niin tärkeitä. Pojat uhkasivat tulla ensi jouluksi Suomeen. Se olisi ihanaa!

Joulukuussa vietin myös synttäreitäni ja kävimme työporukalla ihanalla joululounaalla. Meillä oli todella hauskaa vaikka emme ymmärtäneetkään täysin, mitä tilasimme. Joulukuuhun mahtui myös verkkokurssin raportin kirjoittamista ja kotiinpaluun odottamista.

Lomalla oli ihanaa, sai nauttia joulusta hautautuneena Hyvinkäälle, näki perhettä ja kavereita 🙂 Tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus. Toisaalta mähän palaan täältä jo kuukauden päästä!! Tai no 33 päivää. Te tiiätte miten tykkään laskea noita päiviä…

Tammikuussa oon oikeestaan elänyt puhdasta Saksa-arkea. Nyt on pikkuhiljaa iskenyt pieni kauhu, että ehdinkö tehdä kaikkea ennen kotiinpaluuta. Yksi iloinen uutinen kuitenkin kuului jo koti-Suomesta: mulla on koti! Ihana edullinen uusitttu yksiö <3

Kävin viime viikolla Niinan kanssa katsomassa Jean Paul Gaultierin näyttelyn! Oli tosi vaikuttava, varsinkin pelottavat eläväiset mallinuket!

Aika hurjaa, että palaan kuukauden päästä takaisin Suomeen, Turkuun, opintojen pariin, arkeen… Palatessa oon ollut vuoden poissa. Lähdin viime keväänä Graziin juuri helmikuun lopussa. Tuntuu, kuin ympyrä sulkeutuisi. Saa nähdä, miltä se opiskelu taas maistuu… Mutta päivät pitenee ja keväälle jo luvassa vaikka mitä kivaa!

Münchenkin sai lumipeitteen ja viikon, kaksi olemme saaneet nauttia lumesta, mutta sen pitäis alkaa pikkuhiljaa sulaa pois. Harmi 🙁

Hirmusti terkkuja täältä,

– Ella