Perillä

Tuntuu, että täällä olisi ollut jo viikon, mutta eilenhän vasta saavuin.

Eilen aamulla luinkin pomolta saamaani sähköpostia uudelleen ja kuinka ollakkaan työt alkavatkin vasta huomenna. Olin ajatuksissani ajatellut, että tietenkin alkavat heti maanantaina. No ei päässyt Ella vielä reippaana töihin. Huomenna uusi yritys 😉

Lentokentällä mietin kahdesti, että laittaako vaiko eikö facebookkiin postausta lähdöstö ja onneksi laitoin, sillä tänään tapasin sitten extempore Lontoossa asuvan Fionan kanssa, joka oli kämppikseni Disneyllä. Sitten hoidin kaikenlaisia käytännön asioita, hankin simkortin ja kiertelin kaupunkia ja nautin ja vähemmän nautin helteestä. Ihan oikeesti, eikös nyt ole jo syksy? Mikä tää yli 30 asteen helle on?

Kokeilin myös työmatkaani tänään, eikä se tunti loppujen lopuksi ovelta ovelle ole niin paha. Kirja mukaan vaan ja menoks! Katsotaan jaksanko edes etsiä toista asuinpaikkaa. Bongasin myös netistä tutkimani salin, joka olisi viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikasta. Aika lasikopilta se näytti, mutta 17e/kk ei ole paha hinta siitä. Pitänee käydä tutustumassa ja katsomassa onko ihan tupaten täys aina.

München on ihanampi kuin muistinkaan. Joka paikka on jo nyt täynnä Oktoberfest sitä, Oktoberfest tätä höpötystä, joten saa nähdä miten tää kaupunki sekoaa. Tietenkin, kun aurinko paistaa, niin kaikki on kauniimpaa.

Tästä varmaan näkee jopa, että lämmin on (klo 9 aamulla):

Peura(?)kaveri Hirschgartenissa:

Nyt alan jännittämään huomista, moikka!

– Ella