Tämä viikko alkoi flunssalla, jota täällä nimitetään kuulemma ”oktoberfestflunssaksi”. Sain vihdoin kokeilla haaveilemaani sitruuna-inkivääri-”teetä”, jossa ei siis ole teetä. Mitenköhän siihen sais vielä enemmän potkua inkivääristä? Ideoita??

Sitten on eletty ihan tavallista arkea, odotettu metroa Hauptbahnhofilla, käyty lounaalla vakkarilounaspaikassa Busners:issa. Kuvassa lounas näytää kovin ankealta, mutta tuolta saa edullisia pasta-annoksia! Paikka on yleensä saksalaiseen lounasaikaan eli klo 12 eteenpäin ihan täysi. Onneksi meillä eletään vähän suomalaisemmassa aikataulussa. Kuva päivältä, jolloin olin yksin toimistolla. Tuolloin syön, ylläri myös lounaat yksin. Olen hyvin tottunut jo yksin olemiseen. Aluksi se tuntui hieman oudolta, mutta nyt on päässyt jo jutuista vähän jyvälle niin hommat sujuvat jo paremmin! Työkavereita onkin näkynyt myös, kun kiireiltään ehtivät toimistolle.

Myin sieluni halpissaliketjulle Fit Starille. Se maksaa kuussa 20 euroa, joten sen raaskin köyhänä työharjoittelijana siitä huvista kustantaa. Heillä on useampi sali ympäri Müncheniä, joten valinnanvaraa on. Les Millsin tunnitkin kuuluu valikoimaan, mikä on plussaa! Porukkaa riittää varmasti aina, koska hinta on noin halpa. Toistaseksi flunssan takia olen vasta kahdesti päässyt käymään, mutta eiköhän se tästä ala rytmikin muodostua.

Muuten päivät meneekin hirveetä vauhtia ja mä kyllä viihdyn täällä tosi hyvin! Pelottavankin hyvin. München on ihana kaupunki!