Sunnuntaiperinne

Tästä blogin päivittämisestä alkaa muodostua nähtävästi sunnuntaiperinne. Viikko on mennyt taas ihan hujauksessa! Arki-iltoina olen käynyt jumpassa tai nähnyt kavereita. Vaikka Suomessa olen tottunut käymään salilla yksin niin tällä viikolla olen alkanut kaivata treenikaveria. Toisaalta on hyvä, jos edes omaan aikatauluun saan sovitettua urheilun, saatika sitten jonkun muun aikatauluun. Olen ollut tyytyväinen Fit Stariin salina. Naisia on vähän, mutta silloin saa naisten alueen itselleen lähes poikkeuksetta.

Töissä kaikki pyörii jo totuttuun malliin. Olen pyrkinyt viimeistään kahdeksaksi toimistolle niin pääsee joskus poiskin. Olen saanut itseni totutettua taas tähän rytmiin, joten aamut eivät tunnu pahoilta. Heräsin tänään sunnuntainakin 7.30. Siinä pystyy sitten heräillä omassa tahdissa.

Eilen, lauantaina, oli huippupäivä! Jenni oli kutsunut vaeltamaan (en tiiä onko tämä oikea sana, saksaksi wandern ja englanniksi hiking, suomeksi vaan toi vaeltaminen kuulostaa elämääkin suuremmalta ja hieman päämäärättömältä…). Lähdimme sitten kahdeksan tytön voimin heti aamusta kello 8 kohti Garmisch-Partenkircheniä. Sien oli katsonut reitin, mutta karttaa ei ollut. Turha varmaan sanoa, että ”eksyimme” kerran, mutta ylimääräisen kilometrin jälkeen ja 7 tunnin uurastuksella pääsimme määränpäähämme Mittenwaldiin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja poluilla näkyi muitakin reippailijoita. Jotkut hurjapäät olivat lähteneet maastopyörien kanssa liikkeelle. Vuorilla oli niin rauhallista. Harmi, että syksy alkaa täälläkin taittua pian talveen. Olisi mukava tehdä noita reissuja lisää! Mahdollisuuksia on täällä aivan mahdottoman paljon ja ne reitit ovat lähellä. Junakin on edullinen Bayern Ticketillä, jonka voi ostaa 1-5 hengen ryhmälle. Päivän aikana tutustui hyvin toisiin tyttöhin ja oli rentouttavaa olla niin pitkä aika ilman nettiyhteyttä. (Pelottavaa, kuinka riippuvaiseksi kännykästä on tullut. Toisaalta olen kiitollinen, että pystyn pitämään kaikkiin rakkaisiin Suomessa ja muualla maailmassa yhteyttä niinkin helposti. Olen ottanut tavoitteeksi työmatkoilla kirjan lukemisen. Huolestuttavaa kuinka täälläkin suurin osa tuijottaa vain näyttöä U-Bahnassa! No hyvä oon itsekkään puhumaan kun yhtälailla oon kiinni siinä laitteessa.)

Garmischin hyppyrimäki:

Partnachklamm eli Partnachin sola (?) Vaikuttavaa ja pelottavaa!

Maalaus vai real life?

 

Siellä se Mittenwald häämöttää! Mittenwald (=metsän keskellä) on kylälle aika osuva nimi…

Illalla oli sitten sen 20km vaelluksen jälkeen jalat jumissa ja suihkun jälkeen kellahdinkin sänkyyn.

Tänään kävin Museum Brandhorstissa katsomassa Warholin näyttelyn. Se oli hieno! Sain muutaman kuvankin otettua, kunnes tomera täti tuli ja kielsi kuvaamisen. Tyytyväisenä olin kiertänyt puolet näyttelystä ja näpsinyt muutaman kuvan. Tehokasta valvontaa. En ole taide-ekspertti. Warhol kuitenkin kiinnosti ja oli hauska käydä näyttelyssä, jossa tunnistaa taideteoksista osan!

Tämä sunnuntai-ilta on sitten pyhitetty skypetykselle ja rentoutumiselle :) Toivotan tältä erää mahtavaa alkavaa viikkoa!