Nyt sohasen ampiaispesää ja ihan tarkoituksella.
 
Surullisen paljon tulee ilmi eroja ja pettämisiä. Takana lienee vuosien ja jopa vuosikymmenien puhumattomuus ja/tai kommunikaation puute. Luotetaan siihen, että toinen pysyy samana kuin silloin ensimmäisen kerran kohdatessa.
 
Mutta me muutumme, oikeastaan joka päivä. Kasvamme henkisesti, kasvamme ja muutumme ajatuksissamme ja arvoissamme. Tähän jos lisätään kommunikaation puute, niin soppa on valmis.
 
Olettamus on huono. Kuvitellaan, että tuntee sen toisen osapuolen ja tietää miten hän toimii ja ajattelee. Kuukausien ja vuosien kuluessa kuilu puoliskojen välillä kasvaa. Toista ei tunne lopulta lainkaan. Eikä tätä eroonkasvua välttämättä toinen osapuoli edes huomaa. ”Meillä oli kaikki niin hyvin” ja sitten tuleekin ilmi pettäminen tai ero.
 
Puhukaa ja kuunelkaa. Puhukaa sitten vielä lisää! Kerro, mitä sinä tunnet, miten kuulit toisen kuulevan sinua, miten kuulit toisen sanovan sinulle. Jos oli jotain eroa tarkoituksessa, käykää vielä asia uudelleen läpi. Pienet asiat voi olla hyvinkin merkityksellisiä.
 
Mun rakkain on jörrikkä, joka ei varmasti ole aiemmin osannut puhua tunteistaan, ei hän osaa hyvin vieläkään, mutta silti. Kyselen häneltä usein (rakkaudella) tarkentavia kysymyksiä ja kerron myös, miten kuulin/luulin hänen tarkoittavan. Nämä kyselyt käymme HETI kun jotain meinaa olla hampaan kolossa.
 
Pari viikkoa sitten kysyin tuolta, että miksi meidän on (yleensä) aina niin hyvä olla yhdessä. Hän sanoi taas varsin ”suulaaseen” tapaansa, että kun (minä) olen niin auki. Tuo oli ehkä kauneinta, mitä olen ikinä kuullut.
 
<3 Susan