Ihana Minä?
Sain ihanan puhelun ystävältäni, joka kertoi, että pitkästä aikaa hän muisti tehdä lapsuuden harjoituksen, jossa hän tutkiskelee itseään ja huomaa ihania huomioita itsestään! ”Voi, kuinka kauniit varpaat minulla on! Voi, kuinka suloinen arpi tuli leikkauksessa! Kuinka ihana iho minulla onkaan! Kuinka hyvälle minä tuoksun!”
Aivan mielettömän ihana ja vahvistava huomio! Miksi emme löytäisi niitä hyviä puolia itsestämme! Meille on tämä temppeli annettu asuinsijaksemme juuri tähän elämään, nämä ajatukset ja tunteet tähän hetkeen!
Myönsin, että itse en muista tuollaisia huomioita tehneeni itsestäni ikinä. En lapsena, enkä varsinkaan nuorena tai vielä aikuistuttuani. Nyt keski-iässä huomioita hyvistä puolista on kuitenkin ruvennut huomaamaan. Pakkohan nyt, ennen kuin rupsahtaa!
Meillä on neljä lasta. Esikoinen on rippikoulun juuri käynyt, nuorin lähti ekaluokalle. Heidän kauttaan mieleen on noussut vastuullisuus ja ehkä jopa huoli. Miten heistä saisi kasvatettua itseään arvostavia, henkisesti vahvoja, empaattisia ja toisetkin huomioon ottavia ihmisiä.
Oman itsen hyväksyminen ei ole helppoa. Ei ainakaan jos kerralla koettaa koko paketin ostaa. Tai ainakaan jos joskus on se omanarvontunto nujerrettu. Hyvät piirteet löytää hiljaksiin, pieninä paloina. Joku luonteenpiirre, pieni yksityiskohta ulkonäössä, tms. Ihan mikä vaan, mistä voit olla hetken edes ylpeä!
Jollekin ystävälle olen sanonut, että tee peiliharjoitus. Joka päivä katsot peiliin ja jonkun pienen kohdan hyväksyt ja huomioit itsessäsi. Joillekin tämä voi olla hyvin vaikea tehtävä. Jokainen ei edes pysty katsomaan itseään peilistä, näkee siellä vain jotain epämiellyttävää. Mutta jos edes joku pieni piirre, oli se sitten vaikka ihohuokonen tai luomi tai osa hiuksista.
Tuon puhelinkeskustelun seurauksena kirjoitin jotain ylös;
Tee elämästäsi tutkimusmatka!
Olet saanut ihmeellisen kulkuneuvon. Eteesi tuodaan erilaisia mahdollisuuksia ja elämäsi aikana löydät itsestäsi vahvuuksia, joita et edes uskonut omaavasi!
Ylläty!
-Susan