Millainen äiti olen?

En ainakaan mikään lehtien malliäiti. Ennemminkin yritän olla lapsilleni sopiva. Ehkä lepsu, joo. Suorittaja – ei todellakaan! 

Tärkein oppi minkä tässä vaiheessa koen antavani lapsilleni on se, että lapset tekevät kaiken itselleen. Tämä koskee varsinkin koulua. 

Olen siitä onnellisessa asemassa, että tähän asti lapsilleni koulunkäynti on ollut periaatteessa helppoa. Oppimisvaikeuksia ei ole ollut.  

Lapset tietävät, että he eivät käy koulua vanhempien tai opettajien vuoksi. Koulumenestys on täysin heitä itseään varten. Riittää kun tekevät parhaansa. 

Esikoinen on ihana, kiltti tyttö, joka vaatii itseltään paljon. Koulunkäynti on ollut helppoa, mutta silti mikään ei tuntunut riittävän. Kokeet meni hyvin, mutta lapsen mielestä vielä parempaan olisi pitänyt päästä.

Kun lapsi toi ensimmäisen 6 tai 7 kokeista kotiin, minä tuuletin! Olin iloinen, uskokaa tai älkää! Koin hetken tärkeäksi, sillä osoitin, että ihan hyvin voi joskus mennä penkin alle, eikä se ole silti maailman loppu. Tyttö itse oli pettynyt numeroon, mutta silti se, että hän itse on itselleen vastuussa numeroista. Myönsi, että ei ollut tehnyt parastaan ja taisikin parantaa seuraavaan kertaan.

Nyt kahdennaksella luokalla tuli hänelle huonoin todistus ikinä. Häntä itseään harmitti, kun tietää, että ei parastaan tehnyt, niin emme sen enempää sitten soimanneet asiasta. Itse on asettanut sellaiset päämäärät, että tietää miten koulun pitää mennä sinne päästäkseen. Toisaalta, päämääriä voi ja saa muuttaa! Kunhan tekee sitä minkä kokee itselleen sopivaksi.

Lähipiirissäni on ollut lapsia/nuoria, joiden koulumenestys ei ole ollut järjestelmän tavoitteiden mukainen. Mutta kuitenkin, jokainen on löytänyt paikkansa ja parhaassa tapauksessa nämä koulunkäynnin hankaluudet kääntyvät työmaailmassa vahvuudeksi! 

Nähkää lastenne vahvuus! Ja toivottavasti niistä vahvuuksista teille vanhemmille kertovat myös muut lapsen/nuoren lähipiirissä olevat. Ne voi olla jotain sellaista mitä ei kotona huomatakaan.

Ps. Mysjöö 5 lk toi koko sakin parhaan todistuksen! Hän pääsi yllättämään ja oli myös itse yllättynyt hyvästä menestyksestä. Tämäkin tapahtui, kun lapsi tiedostaa, että hän tekee kaiken opiskelun vain itseään varten.