Moninainen Nainen! Mitä se on? Mitä minä olen? Kuka tai mikä asettaa naiseuden rajat? Mitä naiseuteen kuuluu tai ei kuulu? Miten koen naiseuden? Mitä ei kuulu naiseuteen? Mitä haluan lasteni näkevän ja kokevan naiseutena?…

Olen keski-ikäinen nainen. Perheellinen, mies ja neljä kouluikäistä lasta.

Olen saanut kasvaa oman lapsuuteni maatilalla vanhempieni ja kolmen pienemmän siskon kanssa. Ydinperhe, joka oli kaikin puolin hyvä ja ihanteellinen perhe. Suuria eikä oikein pienempiäkään mörköjä ollut. 

Sukuni on täynnä upeita, ihania naisia. Isäni, ukkini, eno, sedät ja serkut, eli lähimmät miehet mahdollistivat myös kaikkien näiden upeiden naisten olemisen. Roolimalleja riittää.

Itse olin pienenä ja nuorena poikatyttö, joka ei itke. Ei ollut hommaa, jota tyttö ei olisi voinut tehdä. ”Hommiin ei munia tarvittu”. Tämä on varmaankin peruja siitä, kun ei veljeä ollut. Maatilan hommiin oli tartuttava pienestä pitäen. Traktorihommat ja muut luonnistuivat ja ylpeyttäkin koettiin, kun pystyimme siskon kanssa tekemään isän apuna kaikenlaisia töitä. 

Naapurin mies oli kerran tullut taas käymään. Isä totesi siskolle, että siirräpä traktorin ja peräkärryn paikkaa peruuttamalla. Kerralla sisko saikin yhdistelmän sinne mihin piti. Oli kuulemma keskittynyt oikein kunnolla, että sai onnistumaan siinä tiukasti arvioivien silmien alla…

Lapsena ja nuorena lähes kaikki tyttömäiset jutut oli kamalia. Oli sitten kyse nukeista tai vaatteista. Nukeilla tai barbeilla en osannut leikkiä, eikä niitä onneksi ollut. Juhliin kun äidin käskystä piti laittaa mekko päälle, niin enemmän tuntui rangaisukselta. Eikä ensimmäisten rintsikoiden saaminen ollut kriisitöntä. Noloutta taisin pääasiassa tuntea rintojen kasvusta ja siitä, että pitää hengettömät pukineet vetää päälle.

Muutos nykyisyyteen on suuri. Lempivaatteitani on nykyään mekot. Mitä naisellisempi, sitä parempi. ”Miesten työt” olen voinut jättää hyvin pitkälle puolisoni kontolle. Jotain, jota alle kolmekymppisenä olisin kokenut loukkauksena itseäni kohtaan! Mieheni lienee muutoksen suurin syy. Pystyn nykyään luottamaan itseeni ja siihen, että minun ei tarvitse täyttää mitään miesmoodia. Voin olla täysillä nainen! Ja mitä monimuotoisimmin! 

Naiseus on ihanaa! Varsinkin keski-ikäinen naiseus on super ihanaa! Tästä tulen jatkamaan lisää…