Riko rajat!

Keski-ikä, tai ehkä oikeastaan elämä yleensäkin tuo (tai ainakin pitäisi tuoda) sellaisia ajatuksia mieleen, jotka mahdollistivat kasvamisen. Kutsun tätä henkiseksi kasvamiseksi.

Lapsuudessa ja nuoruudessa meille on kerrottu ”säännöt” joiden puitteissa ainakin minä olen yrittänyt toimia ja pysyä ”hyvänä ihmisenä”. Tähän kuuluu hyvin monenlaisia ”normeja” joita ei välttämättä edes kyseenalaista. 

Itselleni kävi niin, että vuosi-pari sitten aloin itselleni kyseenalaistaa muutaman ”normin” pakollisuutta. Ketä vastaan rikon, jos muutankin toimintaani johonkin toiseen suuntaan? Kuka asettaa rajat? Mitä minulle tai ympäristölleni tapahtuu, jos normeja rikkoo ja alkaa toimia toisin kuin mitä normit säätää? Olenko sitten huono ihminen?

Koko ajan huomaan enemmän käyttäytymismalleja, joita voin kyseenalaistaa. 

Mitä nämä normit voi pitää sisällään? No, kaikkea sitä mitä olemme tottuneet tekemään ja mitä emme ole aiemmin kyseenalaistaneet. Työ, opiskelu, ammatti, raha, vapaa-aika, seksuaalisuus, lasten kasvatus, syöminen, nukkuminen, ajankäyttö… Lista voi olla loputon.

Päälimmäisenä juuri nyt. Riittää, kun Olen!