Sohvanpäällisiä ja kielikommelluksia
Sohvanpäällinen oli tumma, aivan liian tumma meidän makuun, pimensi koko olohuoneen ja sai sen näyttämään synkältä päivänvalossakin. Jotenkin kulahtaneeltakin se näytti, vaikka vahvaa ja hyvää kangasta olikin! Ei kun kaupungille etsimään apua.
Hauska sattuma oli, kun onnistuimme bongaamaan auton, joka mainosti valmistavansa merkkikohtaisia istuinsuojia! Ihan ymmärrettävällä suomella, vaikka muutama kirjain puuttuikin. Mitähän reittiä sekin pakettiauto oli tänne asti päätynyt! Nyttemmin näytti kuitenkin oikein hienosti palvelevan Liberiassa matkustajaliikenteessä.
Mutta ei, kangaskauppaan oli tarkoitus löytää! Afrikassa, erityisesti länsi-Afrikassa on rikas värikkäiden puuvillakankaiden perinne, African wax print, jossa kuvio näkyy yhtä selvästi kankaan oikealla ja nurjalla puolella. https://en.wikipedia.org/wiki/African_waxprints. Hollantilaiset olivat aikanaan saaneet innoituksensa kuvioiduille painokankaille alusmaastaan Indonesiasta, mutta sittemmin kankaanpainanta on jatkanut kehitystään Afrikan mantereella.
Pääasiassa upeita printtikankaita käytetään joko miesten paitoina tai naisten kaksi- tai kolmeosaisina pukuina, joko hame ja yläosa erikseen tai yksi yhtenäinen leninki ja päähine/turbaani samasta kankaasta. Vähänkin tärkeämmissä tilaisuuksissa naiset näyttävät pukeutuvan nimenomaan näihin värikkäisiin pukuihin.
Itä-Afrikassa on kangat ja kitengat, Liberiassa on lapa tai lappa. Lapa on oikeastaan suorakulmainen puuvillakangas, jonka mitat ovat kolme jalkaa kertaa kuusi jalkaa, eli n 90 cm x 180 cm. Ja kangasta myydään jaardeina tai lapana, joko 1, 2 tai 3 lapaa, tai 2, 4 tai 6 jaardia. Hiukkasen sekavaa metrijärjestelmään tottuneelle!
Siinä sitten yritimme löytää mieleistä väriä ja kuviota ja ymmärtää, mikä olisi sopiva määrä meidän tarpeisiin. Löysimmekin yhden 6 jaardin kankaan, joka meitä miellytti, mutta se riittäisi vain istuinosaan. Vielä tarvittiin lisää tyynyjen päällisiin. Kauppias lupasi löytää meille parin päivän kuluessa toisen samanlaisen, mutta ei – sitä samaa ei enää löytynyt. Lähdimme kangaspala mukana etsimään väritykseltään ja kuvioiltaan sopivaa kangasta muista liikkeistä, ja viimein tärppäsi! Ei sitäkään ollut ihan tarvittavaa määrää, mutta kahdesta vajaasta pätkästä pääsimme ompelijamestarin kanssa yhteisymmärrykseen, että niistä kyllä tarvittavat tyynynpäälliset syntyisivät!
Lieköhän meidän mieltymykseen vaikuttanut Suomessa näkemämme japanilaisen Yayoi Kusaman näyttely HAMissa. Jotain samaa näissä selvästi on!
Se neuvottelu kangaskaupassa oli kyllä pikkuisen haasteellista, kun täkäläinen tapa puhua englantia on tottumattomalle tosi vaikea ymmärtää. Sellaista etelävaltioiden nuottia, ja loppukonsonanttien mykistämistä. Mutta kankaisiin ja ompeluun liittyvät asiat kyllä ammattilainen hallitsi. Rupatteluosio olikin sitten jo vaikeampaa. Kysyttiin siinä, että mistähän kaukaa kauppias on Monroviaan tullut tai ollaanko sitä ihan paikallista väkeä, niin vastaus oli selvästi, että ’Africooo’. Jahhans. Afrikassahan sitä ollaan kyllä, mutta mistäpäin tarkemmin? Ja taas vastaus oli, että Africooo. No, kun viesti ei mene perille, niin otetaan yleismaailmallinen kieli käyttöön – jalkapallokuuluisuudet! Selvisi, että kangaskauppias ja ompelijamestari olivat tulleet Yaya Toure’n maasta, naapurista Norsunluurannikolta – Ivory Cost. Sieltähän on levottomuuksien aikana – ja ehkä muutenkin – muuttanut paljon väkeä Liberiaan. Mutta kyllä se kuulosti ihan Africoolta.
Parin päivän kuluttua saimme uudet päälliset sohvaan ja sohvatyynyihin. Ja tosi hienot niistä tulikin, eikö?
