Harmeja ja hauskoja löytöjä

Perjantai ja 13. päivä iski yllättäen keskellä viikkoa, torstaina. Aamulla ensitöikseni huomasin, että kalenteri on tyhjä, tyhjä koko päivän, seuraavan päivän, koko viikon, koko kuukauden, Edellisen kuukauden. Seuraavan kuukauden. Tiesin kyllä, että sovittuja menoja ja tapahtumia oli pitkälle eteen- ja taaksepäin, mutta ’pilvestä’ ne olivat tyhjentyneet, haihtuneet, hävinneet totaalisen olemattomiin.

Melkoisen avuton olo. Joitain muistiinpanoja vihkossa, mutta varsinaisesti kaikki tiedot jossain bittiavaruudessa, saavuttamattomissa.

Tuumaustauko ja aamukahvin keittoon. Vakavaan tilanteeseen tarvitaan hyväntuoksuista Sansibarin maustekahvia – tuumapaahtoista kahvia, mukaan pari kardemumman siementä ja pari neilikkaa kuppia kohden kahvin joukkoon pressopannuun ja tulikuumaa vettä päälle. Jostain kuuluu rasahdus. Nostan pannun – ja kahvit poroineen on ympäri keittiötä – pöytää – lattiaa. Ehdin hypätä kauemmas enkä polttanut itseäni, mutta siivo on paha. Kuuma kahvi leviää yllättävän laajalle ja imeytyy etenkin puupintoihin!

Harmittaa siivo, harmittaa kahvihetken menetys ja aivan erityisesti harmittaa lainapannun hajoaminen. Vastedes sitten nautitaan pannukahvit kestävästä alumiinipannusta. Pressopannusta jäi sentään jäljelle käyttökelpoinen pannunalunen:)

Tarkoituksena oli ollut myös sulattaa jääkaappi. Kuumassa ja kosteassa jäätä tiivistyy uskomattoman nopeasti pakastelokeron seiniin. Pakasteita on sen verran vähän, että ne voi kääriä sanomalehteen ja peittää jäähileellä odottamaan, kunnes kaappi on taas käytössä. Pakastelokero oli jo oireillut pitkään – ovi ei enää sulkeutunut, ja koko jääkaapin ovikin piti huolella oikein painaa kiinni, mutta tällaisena päivänä en halunnut riskeerata – ties mitä olisi vielä tapahtunut!

Siinä siivotessani pilvi jo oli herännyt ja alkoi tiputella kalenteriin pikkuhiljaa tutunnäköistä sisältöä. Huh sentään! Selvisin vain säihkähdyksellä ja melkomoisella sydämentykytyksellä.

Viikonloppuna päätettiin käydä tutustumassa kaupungin uusimpaan valintamyymälään, jonka olimme nähneet keskustan laitamilla vastamaalattuna, aidassa NOW OPEN -lakana. Kyllä se hieno olikin, parkkipaikalla tilaa muutamalle kymmenelle autolle ja sisäänkäynnin eteen rakennettu erillinen ramppi, johon voi tuoda asiakkaat aivan oven eteen ja poimia kyytiin ostoksineen. Liike oli aiemmin toiminut kantakaupungissa, Sinkorissa, mutta viime syyskuussa kärsinyt kovasta tulipalosta, ja nyt avattu uudistuneena. Viime syksyn tulipalosta luin vastikään löytämästäni verkkolehdestä http://www.bushchicken.com, joka kirjoittaa monipuolisesti Liberian asioista. 

Matkalla testasimme vastarakennettua rantaväylää ’Rigid Pavement Pilot Project’. Suunnilleen kilometrin mittainen uusi betonitie, josta hieno merinäköala ja rantaelämää. Ja jos tämä oli pilotti, niin ehkä tätä jatketaan vielä kauemmaksikin! 

Kaupassa oli ilahduttavan monipuolinen valikoima, löytyi mm. tavallista mysliä, jota en ole aiemmin onnistunut näkemään muissa kaupoissa täällä. Mutta vieläkin yllättävämpää oli törmätä Pranfoodsin www.pranfoods.net tuotteisiin – mehuihin ja pikkusuolaisiin raksuihin. Mahtavaa, että bangladeshilainen firma ja brändi on löytänyt tiensä jo Länsi-Afrikkaan asti. Shabash!!!