Matkalla

Matkustaminen Liberiassa ja Liberiasta ulos vaatii aikaa ja suunnittelemista. Junaliikennettä ei ole, vaikkakin maassa on kolme rautatielinjaa rannikolta sisämaahan, kaksi Monroviasta ja yksi Buchananin satamakaupungista, maan keskivaiheilla. Ne on kuitenkin tarkoitettu kuljettamaan rautamalmia kaivoksilta satamaan ja maasta ulos, jalostettavaksi, ei matkustajaliikenteeseen. Liberian sotien aikana 1980-luvulta vuoteen 2003 kaivostoiminta oli pysähdyksissä ja junaradat rapistuivat. Nyttemmin ainakin Buchananin rata on taas toiminnassa ja malmi kulkee sisämaan vuorilta  alas satamaan. (www.arcelormittal.liberia.com/what we do).

Myös maantiet kulkevat useimmiten rannikolta sisämaahan, päätiet kestopäällysteisiä ja hyvässä kunnossa. Pääteiden ulkopuolella tieverkko on huonokuntoista hiekkatietä, joka sateiden aikana muuttuu punaiseksi mutavelliksi, johon autot helposti juuttuvat.

IMG_8524.JPG

Mutta on kuivanakin aikana liikkumisessa haastetta!

IMG_8418.JPG

Monrovian kansainvälinen lentokenttä, Roberts International Airport, sijaitsee 56 km päässä kaupungista itään.

20170201_175542.jpg

Kenttä on rakennettu toisen maailmansodan aikana palvelemaan niin liittoutuneiden lentotoimintaa Atlantilla kuin myös Firestonen kumiplantaasia ja -tehdasta. Kyseinen kumiyhtiö ei taida olla kaikkien keskuudessa kovinkaan suosittu, kun kerran meidät pysäytti liikennepoliisi, joka taisi huomata että olimme vähän eksyksissä,  ja rupesi tivaamaan, että ollaanko sitä sen Firestonen väkeä, joka on niin monen ongelman takana. Autossa oli logo, jossa komeilee kirjaimet F ja R ja C. Me siihen kovasti selittämään että Suomesta ollaan ja suomalaisen järjestön logo siinä konepellillä on. Kun vielä vakuutimme, että kyse on hallituksen hyväksymistä projekteista, niin suhtautuminen muuttui heti ystävällisemmäksi. Saimme jopa opastuksen oikealle reitille hyvän matkan toivotusten kera!

Lentokenttä sijaitsee rauhallisessa avarassa maisemassa. Matka lentokentälle kestää tunnin verran, ruuhka-aikana parisen tuntia.

20170201_175505.jpg

Oli se metka tunne, kun ensimmäistä kertaa oli matkalla tänne, reitillä ’from HEL to ROB’ ! Mutta matka sujui hyvin, ihan aikataulussa. Toisin kävi etujoukoilla, kun olivat matkalla pari viikkoa aiemmin. Silloin oli lentokentän valoissa jotakin vikaa, ja lentoaikatauluja muutettiin niin, että laskeutumiset ja nousut voitiin hoitaa päivänvalon aikana. Ja matkustajat jäivät lähes vuorokaudeksi jumiin Brysseliin. Valot saatiin kuntoon ja ennen lähtöäni sainkin rohkaisevan viestin, kuvan sanomalehtiuutisesta, jossa kerrottin valojen toiminnasta!

IMG-20170216-WA0000.jpg

Lentoliikenne ei ole järin runsasta, enimmillään vain viitisen lentoa vuorokaudessa, lähinnä naapurimaihin, ja Marokkoon, Brysseliin sekä nyt ihan äskettäin avattu yhteys myös Amsterdamiin. Pientä jännitystä lentoaikatauluissa silti on, kun kunnostus- ja korjaustyöt vaikuttavat helposti liikenteeseen. Maaliskuussa ilmoitettiin kiitoratatöistä ja liikenteen sulkemisesta töiden ajaksi melkoisen monimutkaisen aikataulun mukaisesti.

20170307_221300.jpg

Vähän jännitti, miten työt etenevät, kun olimme lähdössä pääsiäisen alla sukuloimaan. Mutta taaskin aikataulut pitivät ja lennot sujuivat ongelmitta!

Lentokenttärakennus on kyllä melko retrokuosissa, varmaankin pitkälti alkuperäisessä mallissaan. Lähtöaulassa lähtöselvitystiskit oikealla seinustalla ja passintarkastustiskit vasemmalla seinustalla. Passintarkastuksen jälkeen matkustajat ohjataan istuinrivien ja seinän välistä kapeaa solaa pitkin turvatarkastukseen ja sen jälkeen odotussaliin, johon näyttäisi mahtuvan juurikin koneellisen verran ihmisiä. Siirtyminen koneeseen hoidetaan busseilla. Tulopuolella matkustajat jaetaan neljään jonoon eri tiskeille – vierailijoihin, Liberian kansalaisiin, residentteihin ja diplomaatteihin.  Toiminta on tehokasta ja virkailijat ystävällisiä. Tarkastus sujuu joutuisasti, matkalaukut tulevat pian ja kohta ollaankin taas matkalla kaupunkiin!

 

Kulttuuri Matkat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta

Sohvanpäällisiä ja kielikommelluksia

Sohvanpäällinen oli tumma, aivan liian tumma meidän makuun, pimensi koko olohuoneen ja sai sen näyttämään synkältä päivänvalossakin. Jotenkin kulahtaneeltakin se näytti, vaikka vahvaa ja hyvää kangasta olikin! Ei kun kaupungille etsimään apua.

IMG_20170218_104514.jpg

Hauska sattuma oli, kun onnistuimme bongaamaan auton, joka mainosti valmistavansa merkkikohtaisia istuinsuojia! Ihan ymmärrettävällä suomella, vaikka muutama kirjain puuttuikin. Mitähän reittiä sekin pakettiauto oli tänne asti päätynyt! Nyttemmin näytti kuitenkin oikein hienosti palvelevan Liberiassa matkustajaliikenteessä.

20170319_112336.jpg

Mutta ei, kangaskauppaan oli tarkoitus löytää! Afrikassa, erityisesti länsi-Afrikassa on rikas värikkäiden puuvillakankaiden perinne, African wax print, jossa kuvio näkyy yhtä selvästi kankaan oikealla ja nurjalla puolella. https://en.wikipedia.org/wiki/African_waxprints. Hollantilaiset olivat aikanaan saaneet innoituksensa kuvioiduille painokankaille alusmaastaan Indonesiasta, mutta sittemmin kankaanpainanta on jatkanut kehitystään Afrikan mantereella.

Pääasiassa upeita printtikankaita käytetään joko miesten paitoina tai naisten kaksi- tai kolmeosaisina pukuina, joko hame ja yläosa erikseen tai yksi yhtenäinen leninki ja päähine/turbaani samasta kankaasta. Vähänkin tärkeämmissä tilaisuuksissa naiset näyttävät pukeutuvan nimenomaan näihin värikkäisiin pukuihin.

IMG_20170204_150713.jpg

Itä-Afrikassa on kangat ja kitengat, Liberiassa on lapa tai lappa. Lapa on oikeastaan suorakulmainen puuvillakangas, jonka mitat ovat kolme jalkaa kertaa kuusi jalkaa, eli n 90 cm x 180 cm. Ja kangasta myydään jaardeina tai lapana, joko 1, 2 tai 3 lapaa, tai 2, 4 tai 6 jaardia. Hiukkasen sekavaa metrijärjestelmään tottuneelle!

Siinä sitten yritimme löytää mieleistä väriä ja kuviota ja ymmärtää, mikä olisi sopiva määrä meidän tarpeisiin. Löysimmekin yhden 6 jaardin kankaan, joka meitä miellytti, mutta se riittäisi vain istuinosaan. Vielä tarvittiin lisää tyynyjen päällisiin. Kauppias lupasi löytää meille parin päivän kuluessa toisen samanlaisen, mutta ei – sitä samaa ei enää löytynyt. Lähdimme kangaspala mukana etsimään väritykseltään ja kuvioiltaan sopivaa kangasta muista liikkeistä, ja viimein tärppäsi! Ei sitäkään ollut ihan tarvittavaa määrää, mutta kahdesta vajaasta pätkästä pääsimme ompelijamestarin kanssa yhteisymmärrykseen, että niistä kyllä tarvittavat tyynynpäälliset syntyisivät!

20170304_110748.jpg

Lieköhän meidän mieltymykseen vaikuttanut Suomessa näkemämme japanilaisen Yayoi Kusaman näyttely HAMissa. Jotain samaa näissä selvästi on!

20170113_184956_Richtone(HDR).jpg

Se neuvottelu kangaskaupassa oli kyllä pikkuisen haasteellista, kun täkäläinen tapa puhua englantia on tottumattomalle tosi vaikea ymmärtää. Sellaista etelävaltioiden nuottia, ja loppukonsonanttien mykistämistä. Mutta kankaisiin ja ompeluun liittyvät asiat kyllä ammattilainen hallitsi. Rupatteluosio olikin sitten jo vaikeampaa. Kysyttiin siinä, että mistähän kaukaa kauppias on Monroviaan tullut tai ollaanko sitä ihan paikallista väkeä, niin vastaus oli selvästi, että ’Africooo’. Jahhans. Afrikassahan sitä ollaan kyllä, mutta mistäpäin tarkemmin? Ja taas vastaus oli, että Africooo. No, kun viesti ei mene perille, niin otetaan yleismaailmallinen kieli käyttöön – jalkapallokuuluisuudet! Selvisi, että kangaskauppias ja ompelijamestari olivat tulleet Yaya Toure’n maasta, naapurista Norsunluurannikolta – Ivory Cost. Sieltähän on levottomuuksien aikana – ja ehkä muutenkin – muuttanut paljon väkeä Liberiaan. Mutta kyllä se kuulosti ihan Africoolta.

Parin päivän kuluttua saimme uudet päälliset sohvaan ja sohvatyynyihin. Ja tosi hienot niistä tulikin, eikö?

20170307_190909.jpg

 

Kulttuuri Sisustus Matkat Suosittelen