Matkustaminen Liberiassa ja Liberiasta ulos vaatii aikaa ja suunnittelemista. Junaliikennettä ei ole, vaikkakin maassa on kolme rautatielinjaa rannikolta sisämaahan, kaksi Monroviasta ja yksi Buchananin satamakaupungista, maan keskivaiheilla. Ne on kuitenkin tarkoitettu kuljettamaan rautamalmia kaivoksilta satamaan ja maasta ulos, jalostettavaksi, ei matkustajaliikenteeseen. Liberian sotien aikana 1980-luvulta vuoteen 2003 kaivostoiminta oli pysähdyksissä ja junaradat rapistuivat. Nyttemmin ainakin Buchananin rata on taas toiminnassa ja malmi kulkee sisämaan vuorilta  alas satamaan. (www.arcelormittal.liberia.com/what we do).

Myös maantiet kulkevat useimmiten rannikolta sisämaahan, päätiet kestopäällysteisiä ja hyvässä kunnossa. Pääteiden ulkopuolella tieverkko on huonokuntoista hiekkatietä, joka sateiden aikana muuttuu punaiseksi mutavelliksi, johon autot helposti juuttuvat.

Mutta on kuivanakin aikana liikkumisessa haastetta!

Monrovian kansainvälinen lentokenttä, Roberts International Airport, sijaitsee 56 km päässä kaupungista itään.

Kenttä on rakennettu toisen maailmansodan aikana palvelemaan niin liittoutuneiden lentotoimintaa Atlantilla kuin myös Firestonen kumiplantaasia ja -tehdasta. Kyseinen kumiyhtiö ei taida olla kaikkien keskuudessa kovinkaan suosittu, kun kerran meidät pysäytti liikennepoliisi, joka taisi huomata että olimme vähän eksyksissä,  ja rupesi tivaamaan, että ollaanko sitä sen Firestonen väkeä, joka on niin monen ongelman takana. Autossa oli logo, jossa komeilee kirjaimet F ja R ja C. Me siihen kovasti selittämään että Suomesta ollaan ja suomalaisen järjestön logo siinä konepellillä on. Kun vielä vakuutimme, että kyse on hallituksen hyväksymistä projekteista, niin suhtautuminen muuttui heti ystävällisemmäksi. Saimme jopa opastuksen oikealle reitille hyvän matkan toivotusten kera!

Lentokenttä sijaitsee rauhallisessa avarassa maisemassa. Matka lentokentälle kestää tunnin verran, ruuhka-aikana parisen tuntia.

Oli se metka tunne, kun ensimmäistä kertaa oli matkalla tänne, reitillä ’from HEL to ROB’ ! Mutta matka sujui hyvin, ihan aikataulussa. Toisin kävi etujoukoilla, kun olivat matkalla pari viikkoa aiemmin. Silloin oli lentokentän valoissa jotakin vikaa, ja lentoaikatauluja muutettiin niin, että laskeutumiset ja nousut voitiin hoitaa päivänvalon aikana. Ja matkustajat jäivät lähes vuorokaudeksi jumiin Brysseliin. Valot saatiin kuntoon ja ennen lähtöäni sainkin rohkaisevan viestin, kuvan sanomalehtiuutisesta, jossa kerrottin valojen toiminnasta!

Lentoliikenne ei ole järin runsasta, enimmillään vain viitisen lentoa vuorokaudessa, lähinnä naapurimaihin, ja Marokkoon, Brysseliin sekä nyt ihan äskettäin avattu yhteys myös Amsterdamiin. Pientä jännitystä lentoaikatauluissa silti on, kun kunnostus- ja korjaustyöt vaikuttavat helposti liikenteeseen. Maaliskuussa ilmoitettiin kiitoratatöistä ja liikenteen sulkemisesta töiden ajaksi melkoisen monimutkaisen aikataulun mukaisesti.

Vähän jännitti, miten työt etenevät, kun olimme lähdössä pääsiäisen alla sukuloimaan. Mutta taaskin aikataulut pitivät ja lennot sujuivat ongelmitta!

Lentokenttärakennus on kyllä melko retrokuosissa, varmaankin pitkälti alkuperäisessä mallissaan. Lähtöaulassa lähtöselvitystiskit oikealla seinustalla ja passintarkastustiskit vasemmalla seinustalla. Passintarkastuksen jälkeen matkustajat ohjataan istuinrivien ja seinän välistä kapeaa solaa pitkin turvatarkastukseen ja sen jälkeen odotussaliin, johon näyttäisi mahtuvan juurikin koneellisen verran ihmisiä. Siirtyminen koneeseen hoidetaan busseilla. Tulopuolella matkustajat jaetaan neljään jonoon eri tiskeille – vierailijoihin, Liberian kansalaisiin, residentteihin ja diplomaatteihin.  Toiminta on tehokasta ja virkailijat ystävällisiä. Tarkastus sujuu joutuisasti, matkalaukut tulevat pian ja kohta ollaankin taas matkalla kaupunkiin!