Odotetaan, odotan.
Jos jotain niin odotus ja epävarmuus ovat kuvanneet viimeisten parin vuoden pysyvää tilaa. Epävarmuus siitä mitä tapahtuu huomenna, kuukauden päästä ja odotus siitä, että mitä se huominen tuo muassaan? Jatkuva epävarmuus tuo mukanaan pelkoa ja kireyttä, jotka heijastuvat parisuhteeseen, lapsiin, itsetuntoon ja loppujen lopuksi kaikkeen mitä ympärillä on.
Omalla kohdallani odotus ja epävarmuus eivät johdu työttömyydestä, yt-neuvotteluista, lomautuksista, syrjähypyistä, vaikeasti selitettävistä ihmissuhteista tai vaikeasta raskausajasta. Odotus on lääkäriltä toiselle välisissä odotusajoissa, odotushuoneissa. Epävarmuus syntyy odotuksesta, pelosta, mitä uutisia odotushuoneiden välissä saa, epävarmuutta taloudellisesta toimeentulosta.
Minulta odotetaan leikkivää, ymmärtävää äitiyttä, seksikästä vaimoutta, puhdasta kodinhengetärtä, aktiivista ystävyyttä, lämmintä sisaruutta. Terveydenhuolto odottaa minun ihmeellisesti tervehtyvän ilman että hoitaisivat ihmistä kokonaisuutena vaan hoitavat oiretta. Yhteiskunta odottaa minun ihmeparantuvan ja hyppyjuoksua kirmaavan tekemään 60 tuntista työviikkoa minimipalkalla.
Minä odotan voivani sairastaa pitkäaikaissairauttani rauhassa kotona ilman velvollisuuksia ja taloudellisia huolia. Oikeutta elää elämääni näillä annetuilla eväillä, ilman että minun tarvitsee tuntea huonommuutta ja arvottomuutta siitä etten vastaa nyky-yhteiskunnan asettamaa superihmisyyttä. Odotan julkiselta terveydenhuolloltamme kokonaisvaltaista ihmisen kokoista hoitoa. En odota ihmeparantumista, koska se ei kohdallani ole mahdollista – enhän ole kuolemansairas, mutta odotan että ihmisyys kohdallani toteutuisi, ja kaikkien muidenkin samassa tilanteessa olevien kohdalla (oli sitten lapsi, aikuinen, nuori, vanhus, työtön, rikas, rakas, köyhä, yrittäjä, yksinhuoltaja tai mikä vain), niin että eteeni tehtäisiin kaikki mahdollinen, jotta voisin tulevaisuudessa palata töihin osa-aikaisesti, olla tasa-painoinen äiti, lämmin vaimo, hyvä ystävä, kohtalainen kodinhoitaja ja myötäelävä sisko.
Minulta odotetaan, minäkin odotan meiltä.
.
