Ei liene epäselvää, että eilinen pitkälti tekee meistä niitä ihmisiä, joita tänään olemme. Eilinen ja tulkintamme siitä.

Uskon löytäneeni yhden tärkeimmistä motivaatioistani toimia opettajana. Tajusin, että se on varmasti määritellyt koulutusalani valintaa jo aiemmin.

Jokaisen on saatava kokemus siitä, että kelpaa sellaisenaan. Että joku rakastaa sinua kaikkine vikoinesi ja hullutuksinesi – silloinkin, kun käyttäydyt huonosti tai tällä toisella on se paskin päivä.

Jotta kenenkään ei tarvitsisi käyttää elämäänsä sen kokeilemiseen, onko hyvä vai ei. Ihmisten lukemiseen siitä näkökulmasta, arvostavatko he sinua ja oletko elinkelpoinen vai voisitko aivan yhtä hyvin kadota jäljettömiin.

Hymyillä toisinaan vain siksi, että hymyiltäisiin takaisin.

Eilinen on siinä mielessä lukittu, ettei sen tapahtumia voi enää muuttaa. Mutta todellisuus – se on ihmiselle oikeastaan vain näkökulma. Harva meistä tietää, miten asiat oikeasti olivat.

Omia tulkintoja eilisestä on pakko ohjata, jos haluaa oppia pitämään itsestään. Jos kokemus pyyteettömästä välittämisestä on jostain syystä niin häilyvä, ettei siihen voi luottaa. Ennen sitä on mahdotonta rakastaa myöskään toista.

Mutta olisi niin paljon helpompaa, jos sitä tietä ei tarvitsi alkaa talsimaan aivan alusta saakka uudelleen. 

Kunpa ihminen ei kiusaisi toista.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *