Saimaa on illalla kauneimmillaan

Toisilla unelmien toteuttaminen vaatii pidemmän ajan. Että ensin uskaltaa myöntää ”Joo, tää tuntus oikeestaan aika kivalta” voidakseen kehittää pikkuhiljaa tunteen ”Haluun tätä niin paljon, että oon valmis tekemään kaikkeni ja enemmänkin”.

Kunnes lopulta pelko asiaa kohtaan on kaikonnu, ja jäljelle jää vain vatsassa iloisesti lepattelevat merimetsot. Miulla siihen meni yli vuoden verran.

Miusta tuli menneenä viikonloppuna merinainen. Vesillä töissä kolmannessa polvessa. (Joskin ne polvet menee niin, että vanhin meistä oli ukon puolelta, keskimmäinen mummo itse ja nuorin, noh, allekirjoittanut vesipää.. Mutta äitin puolelta kaikki kuitenkin.)

Ensi kesänä opettelen Suomen suurimmalla sisävesialuksella, kuinka konjakki kaadetaan oikeaoppisesti lasiin, kuinka kannetaan lautaset pöytään laivan keinuessa Suomenlahden aaltojen tahtiin ja kuinka vetästään illan päätteeksi kannat kattoon ja lauletaan asiakkaille Saimaa on illalla kauneimmillaan.

Mie sain kesätöitä!

Sain seikkailuni!

Työkaverini E laitto miulle tekstiviestin: ”Jeeee crazykesä 2013 odottaa!” Tää asenne antaa vielä venailla itseään, mutta kun jäät lähtee liikkeelle, saatan olla rannalla norkoilemassa, kattelemassa kaiholla jonnekin kauas. Uusia, suolasia tuulia on takuulla luvassa.

Kannatti herätä!