Lihaa tippurilla

Huh ja uuh mikä viikonloppu.

Päätettiin tehdä matka Tallinnaan, ihan tyttöporukalla. Siinä nyt ei vielä sinänsä mitään ihmeellistä, mutta että ihan yhden veren voimin.

Matkanjohtajanamme toimi pikkusisko. Miulle ja äitille selvisi vasta tilisiirtojen jälkeen, että NRJ:kin oli päättäny lähteä laivalle. Meijän risteilyllä.

En oo koskaan nähny mitään tuohon verrattavaakaan. Kuvittele tuore(suolattu? – koska näin kyllä paljon muutakin ku sitä freeseintä tavaraa..)lihatiski. Kuvittele ale. Kaikenkattava sellainen.

Kuvittele, ettei vuoronumeroita jaella, vaan äänekkäin ja törkein saa mitä haluaa. Mitä kovemmin huudat, sen parempi. Tällä taktiikalla saatujen palvelujen laatu tosin.. Noh. Ovat kuin ottajansakin.

Lihoihin saa koskea paljain käsin. Ei tarvitse ottaa sitä, mihin koskee ensimmäisenä, vaan voi ihan vapaasti muuttaa vielä mieltään. Ja monta kertaa.

On ihan okei huudella kommentteja tarjolla olevasta tavarasta. ”Liikaa läskii!” ”Hyi v*ttu mikä potka!” ”Tuos tänne sitä kinkkuu ny!” ”Tossa on kyl rasvaprosenttei nolla!” ”Kato tota tammaa! Hevosenlihaa h*lvetti!”

Hauskintahan on, että liha kuulee mitä siitä puhutaan. Lihalla on korvat.

Kukaan ei kysy, pannaanko pussiin. Sitä varten laivalla on laivatytöt jakamassa ilmaisia kondomeja.

Moni haluaa kinkkunsa runsaalla marinadilla hölvättynä. Ettei varmasti maistu lihan oma maku läpi. Kokille tietysti kanssa, mielellään jekkua, punaviinit on nössöille. Ja kun sopiva miksaus on tehty, eiku näppylänuijat laulamaan. Sen jytkeen tahtiin. Ynts ynts.

Ei voi kuin kunnioittaa.

Joskus kauppa ei käy, ei sitten ollenkaan. Useita tarjouksia tehtiin, jotkut jäi tiskiin. Joku oli käsittäny laiva-asumisen idean väärin, ja yritti tulla perässä hyttiin. (Ihan mukava poika se oli, kun aamulla kävin uudelleen jututtamassa ja kysymässä, että olikos kiva ilta. Oli kuulemma ollu edellisen kerran reissussa viikko sitten. Kai se oli saanu sen viis lavaa kaljaa jo juotua, ku oli uudet jo kyydissä.)

Vielä aamukuudeltakin oli muutamia onnettomia hakemassa omaansa. Mie menin siihen aikaan aamupalalle, ja löysin leikkeleitä paljon vähemmällä työllä.

Kaikki keski-iän ylittäneet ei muuten ollu lainkaan pahoillaan tästä risteilyteemasta. Miusta tuntuu, että monet niistä oli valinnu juuri tuon viikonlopun. Kyllähän liha maistuu kaikille – ja tarjontaki alkaa tuossa 40:n paremmalla puolella olemaan melkosen hyvä. Löytyy sitä tammaa ai että. Nipinnapin verkkoon kietastua ehtaa tavaraa ja ihan pöydällä asti, hirnuukin vielä. Parasta ennen -päiviä ei näillä laareilla tunneta.

Meni muuten silti rahaa ihan kiitettävästi. Todella hyvä. Kyllä tuhlaaminen on mukavaa.

Lähtisin uudelleen. Heti kun rakot on parantunu jaloista. Ja lihatiskimeininki muuttunu ees vähän sumusemmaks muistikuvissa.