The bloody truth

Hyvät tytöt,

kunnioittakaa naiseuttanne. En sano, että vuotaminen kerran kuussa olisi jokin naiseuden tiivistymä, mutta on se aika olennainen osa sitä, miten ihana kehomme tavallisesti toimii.

Syömishäiriöön sairastunut pistää elimistönsä ihmettelemään. Ruokaan, liikuntaan ja mieleen liittyvät älyttömyydet vievät kehollisen temppelin niin äärirajoille, että jossain vaiheessa se päättää mennä lakkoon – sen on pakko panostaa vain välttämättömimpään. Se pistää hanat kiinni. Jossain vaiheessa alkaa kuiva kausi.

Se voi kestää vuosia. Aluksi se säikäyttää, mutta pikkuhiljaa siihen tottuu. Sitten nainen ei enää edes muista, mitä kaikkea naisena olemiseen kuuluu. Alkaa tuntua ihmeen helpolta olla, ilman sitä veristä osaa itsestään. Liian helpolta. Isojen tekojen tekeminen, kuten nyt vaikka annoskokojen kasvattaminen, ei tunnu tarpeelliselta. Kun ei niitä lapsiakaan nyt tarvitse tehdä.

Ajoittain huoli nousee kuitenkin pintaan. Lääkärisetä muistaa kysyä, että onkos niitä kuulunut. Tai poikaystävän kanssa tulee puhetta tulevaisuuden unelmista, kuten nyt vaikka kahdesta, kolmesta lapsesta. Joku saattaa joskus perustella eroakin sillä, että kun ei sinusta äidiksi olisi ollut…

Siinä vaiheessa epätoivo voi vallata mielen: ei tämä ikinä palaa entiselleen. Onhan siitä jo pitkä aika, kun lopetin sen itseni kiusaamisen. Miksen jo toimi?

Paitsi että sitä saattaa edelleen tehdä kaiken aivan niin kuin ennenkin. Keho ei tarvitse pelkästään ruuan, syömisen ja unen balanssia. Se haluaa välillä vain olla paikallaan. Eihän mielikään voi täysin pysähtyä, jos jalat ovat koko ajan liikkeessä. Ja uskokaa tai älkää: silläkin on vaikuksensa siihen, miten kuu kiertää lantion ympäri.

Jollekin voi käydä niin, että tulee lukkojarrutuksen paikka. Joku saattaa vasta sitten ymmärtää, että tätä kroppani on koko ajan minulle yrittänyt kertoa, ja minä en ole uhallanikaan kuullut sen ääntä.

Ja sitten, parin viikon päästä, sitä saattaa yhtäkkiä tulla naiseksi uudelleen – toisen kerran elämässään.

Miltä tuntuu saada kuukautisensa takaisin 24-vuotiaana?

Sanoisinpa, että melko ihmeelliseltä.

Hyvä nainen, älä siis luovuta, muutoin kuin jatkuvan puurtamisesi suhteen. Et sinä voi tehdä itsestäsi oikeutettua. Se tulee joskus ihan vain olemalla.

Mikä sitä olisi luotettavampi taho kertomaan, kuin oma keho?