Voi tauti, taas

Voisin siteerata tässä kohtaa serkkuni tytärtä. Helmoja koettelloo.

Nimittäin. Selvisin taannoin elämäni tiukimmasta yskästä. Olin riemuissani, ku pääsin taas toteuttamaan itelleni mieluisia elämäntapoja: kunnon yöunia, maistuvaa ruokaa ja liikuntaa.

Vaan kuinkas kävikään. Ensin pragasi selkä. En oo sellasta kipua kokenu sen kanssa aiemmin. Todella kummallista. No, otin iisisti (= subjektiivinen liikuntakielto) sen viikon, ja selkähän tuli kuntoon. Jippii.

Oispa kai pitäny koputtaa puuta, kun hoitaja kyseli selkäasioissa, että eihän oo kuumetta kuitenkaan ollu. No ei ollu ollu. Mutta kohta oli jotain kivempaa. Ensin kurkkukipu, sitten yskä ja kaupanpäällisiksi vielä yön aikana umpeen muurautuneet silmät.

Oma diagnoosini oli kutakuinki koko pään kattava tulehdus. Pääsin lääkärille kiitettävän pikaisesti ennen perjantaiaamun kotiinlähtöä. Sain antibiootit. Ja silmätipat.

Ja nyt starttailee toinen viikko levossa. Tällä jaksolla. Hirvittää ajatella sitä perseellään istumisen määrää, jonka tänä syksynä oon onnistunu kartuttamaan. Mutta ei sille nyt voi mitään. Pakko hoitaa tää tauti pois.

Enkä taatusti oo ainoa näiden vaivojeni kanssa. Tänä vuonna on tuntunu olevan aika paljon tämmöstä tauteilua liikkeellä.

Mustaherukkamehua ja nappia naamaan ja unta kuulaan siis. Kyllä se siitä vielä asettuu.