Se, jolla on eniten ystäviä, on oikeasti kaikista yksinäisin

Kuka sanois

on ihan okei haluta silityksiä

on ihan okei haluta yheksältä sänkyyn ja herätä kuudelta

on ihan okei olla syömättä perunaa

on ihan okei olla tietämättä mitään historiasta

saa miettiä asioita, paljon asioita

saa nauraa kun naurattaa ja itkeä ku itkettää

saa sanoa, kun tykkää jostain tosi paljon

saa laulaa karaokea selvinpäin

saa tehdä asiat tosi ajoissa valmiiksi?

 

Arvostaako ihmiset oikeesti toisiaan – sellasenaan?

Onko opeteltava arvostamaan itteään, ennenku kukaan muu voi tehdä sen?

Entä jos se on ihan helvetin vaikeeta?