1. Olen aina haaveillut siitä. 2. En ole uskonut pystyväni siihen. Seuraavaksi kirjoitan ylös konkreettisia haaveitani ja pilvilinnojani tulevaa varten. Tästä tehdään nyt totta.

Paheksun kovasti sitä, että murheen hengitysreikä painetaan väkipakolla viinin rubiininpunaisen pinnan alle. Pidetään se siellä, upoksissa, eikä se välttämättä edes kuole. Luullaan vaan. Sitkeää tekoa se saatana. Eilen tein sen itse — täysin tietoisena siitä, että se pirulainen tuskin olisi moksiskaan, vaan rimpuilisi aamunkoittoon ja hyökkäisi kostoksi kimppuuni, hirttäen itsensä kaulani ympärille juuttisen piikikkäänä ja […]

Olen jo kauan ihaillut heitä, jotka suhtautuvat elämään vailla pelkoa. He innostuvat helposti ehdotuksista, eteen tulevista tarjouksista, koska näkevät ne mahdollisuuksina. Heillä on suupielissään usein hymyntapainen, tai sitten he kantavat sitä silmäkulmissaan. Heillä ei ole tarvetta korostaa sitä, että elävät omaa elämäänsä, koska todella tekevät niin. He antavat tilaa muillekin ja luottavat siihen, että elämä […]

Sitä voi huomata istuvansa bussissa mukavan viileissä kesäpöksyissä. Sitten huomata epäilyttävän näköisen, rusehtavankeltaisen tahran niissä housuissa, tarkalleen sepaluksen kohdalla. Keikkuvassa vessassa epätoivoisen voimallisesti hinkata sitä tahraa kosteuspyyhkeellä, kunnes se kuluttautuu valkoiseksi, hituleiseksi möhnäksi siihen sepalukseen. Sitten kädellä hinkkaus-kuivata sitä hituletta niissä housuissa, joiden väri on juuri otollinen sellaiselle tummalle, märälle läntille. Miettiä, että nyt kyllä […]

Nämä asiat ovat muhitelleet mielessäni jo pitkään. Eteeni on osunut useita ilmiöitä, konkreettisia ja vähemmän konkreettisia, jotka ovat pistäneet miettimään. Nyt se kaikki tuntuu kietoutuvan yhteen. Kipuilen. On kasvun paikka. Ei ole olemassa mitään valmiita polkuja – ei missään asiassa. Ei opinto- tai työelämässä, ei ihmissuhteissa. Ei siinä, millaisia miehiä ja naisia meidän tulisi olla […]

Ikävöijä palkitaan sillä hetkellä, kun jälleennäkeminen varmistuu. Siitä eteenpäin jokainen sekunti on yhtä hykerryttävää kaipausta. Yksin tekemäni asiat muuttavat muotoaan: niistä tulee erityisiä, sillä pian ne olisivat vain muisto menneestä olotilasta.   Pian kohtaisin sen kaiken yhdessä sinun kanssasi.   Juuri kun odotus on noussut huippuunsa, voin hetken luulla, etten jaksa enää hetkeäkään. Ajatuskin hengityksestäsi […]

”Mutta tästä lähtien oli kaikki tietenkin toisin. Nyt oli paikallaan, että isä hankkisi kaiken mitä perhe tarvitsi, huolehti heistä ja suojeli heitä. Heillä oli luultavasti ollut liian hyvät oltavat. Kummallista, äiti ajatteli huolissaan. Kummallista, että saattaa masentua ja tulla vihaiseksi siitä, että on liian hyvät oltavat. Mutta minkäs sille mahtaa. Silloin on parasta aloittaa uudelleen […]

Tää on näitä perustavanlaatuisia kysymyksiä, kun aletaan pakkaamaan tavaroita jätesäkkeihin ja laatikoihin muuttoa varten. Kuinka monen ysärin vaatekappaleen, bitchahtavan kenkäparin tai sateenkaaren värisen vyön kohdalla sitä voikaan todeta, että ”Tää vois olla hyvä jossain naamiaisissa – säilöön”? Vastaus: liian monen.

Tämä riimi sai alkunsa siitä, kun kiipesimme viime yönä pojan kanssa Kanavuoren huipulle katselemaan kuuta. Joku rapisteli heinikossa, ja poika ehdotti, että ehkä se oli siili. Mutta miksi siili kiipeäisi vuoren huipulle? Aamuyöllä kaikki yhtäkkiä kirkastui:   Istuskeli pieni siili juurella Kanavuoren, kun korkeuksista korviinsa kiiri huuto haukan nuoren   On kaiku kovin ihmeellinen, siili […]

Olet huolissasi siitä saatko kontaktin sanottua  ymmärrystä – vai et.    Vakuuttuisit kerrankin: saitpa tai et saat kaiken minkä tarviset.