Her

Kävin juuri katsomassa elokuvan Her. Ennen kuin kaadun sänkyyn ja nukahdan onnellisena tän hurjan päivän jälkeen, on pakko kirjata ylös muutamia ajatuksia.

Leffassa monia tuntui naurattavan ne hassut tilanteet, joihin päähenkilö päätyi rakastuttuaan tekoälyyn. Miua ei naurattanut. Äänetön itku kyllä oli lähellä.

Koska aika moni tuntuu jo rakastavan jotain muuta, kuin ihmistä.

Koska ”älyn” voi lopulta kokea olevan kaikkialla.

Koska ykseys on jotain, mitä ihminen ei arjessaan osaa tai muista tuntea.

Koska rakkaus on outo juttu.

Koska inhimillisyys on kaunista.

Koska mieli on ahdas.

Koska usein tuntuu, että olisi parempi rakastaa muutakin, kuin materiaa.

Ehkä käveleminen on vähän niin kuin meditaatiota. Miusta tuntuu, että oon oppinu viime päivinä paljon.