Hymyn takana

Mikä hymy, henkäisen,

ja tuijottaessani unohdan:

meillä ihmisillä

on niin monia kasvoja,

toinen toistensa sisään painuneita naamioita,

että epähuomiossa 

olen uponnut haltioituneena syvälle

hänen niskapoimunsa pohjaan.

Unohdan, kunnes hän epähuomiossa 

vaihtaa järjestystä.