I hate being a grown up (so give me my wine)

Jenna Marblesin (jälleen) mainio video sai miut miettimään yhtä juttua.

Aikuiset tykkää juoda alkoholia. Miksi?

Ollakseen jälleen hetken kuin lapset?

No mietipä nyt. Ei äärimmäisen tiukkaa itsekontrollia. Voi nauraa, kun siltä tuntuu. Voi itkeä, jos itkettää. Voi tiuskasta toiselle, että painu suolle. Voi kuiskata, että rakastan sinua. Tai huutaa sen. Katolla.

Mielikuvitus lentää. Voi ideoida juttuja, joiden mahdollisuuksista ei normaalitilassa olis tietoakaan. Toteutuksesta puhumattakaan. Sekin tapahtuu nopeammin ja helpommin kuin arvaisikaan.

Tulee uteliaaksi. Oma pihapiiri ei riitä. Voi tulla yllättävä mielihalu mennä naapuriin kysymään, olisko siellä uusia leikkikavereita.

Seksuaalisuus vapautuu. Toisilla suorastaan riistäytyy käsistä. Voi jopa huomata olevansa suuntautunut toisin kuin yleensä.

No, toisilla käy samoin aggressiivisuuden kanssa. Tai jonkin muun piirteen.

Itsehillinnän kanssa tulee ongelmia. Pieni asia paisuu valtavaksi itseilmaisun voimavaraksi.

Keksii helposti sata kahvia parempaa juomaa, mutta silti sitä myrkkyä voi päätyä killittämään, koska haluaa valvoa.

Ilmapallot voi alkaa tuntua maailman siisteimmältä jutulta. Tai serpentiinit. Saippuakuplat voi alkaa houkuttaa. Lumihiutaleiden syömisestä puhumattakaan.

Jossain vaiheessa joku tiedustelee ikää. On pakko muistaa, montako vuotta on täyttänyt. Sormilla näyttäminen tosin harvoin kelpaa vastaukseksi.

Nukkumaanmenoaika ei kiinnosta pätkän vertaa, koska tekee mieli vain leikkiä, ja se tuntuu sillä hetkellä elämän tärkeimmältä asialta. (Eikö se silloin ole sitä?)

Voi haistattaa valkohomejuustot kaikille aikuisten säännöille, instituutioille, rutiineille ja muille tylsille jutuille.

Tekee mieli höpöttää. Höpöttää, höpöttää ja höpöttää. Voi tulla kyselyikä. Tai uhmaikä. Voi yltyä väittelemään asioista, joista ei tiedä yhtään mitään. Voi saada äkkiä jopa kielilläpuhumisen lahjan. Kunnes lopulta taantuu jokeltamisen tasolle. Sen jälkeen voi seurata vaihe, jossa puhuminen ei onnistu enää ollenkaan, ja osaa ehkä vain itkeä kuin vastasyntynyt.

Uskoo pystyvänsä IHAN mihin tahansa. Tätä kannattaa tietysti hyödyntää joissakin asioissa, esimerkiks siinä, että menee juttelemaan ventovieraalle, koska haluaa hänestä itselleen aviomiehen. Sen sijaan lentämistä ei kannata edelleenkään yrittää, ainakaan kovin korkealta. Ei ainakaan, jos ei ole paksua lumikinosta alla.

Osaa laulaa ihan hyvin. Ja voi tanssia vieraiden kappaleiden tahtiin.

Empatiakyky saattaa hämärtyä. Voi olla hetken egoisti. Tai sitten tulla tunteiden ja reaktioiden mestaritulkitsijaksi. Se vähän riippuu.

Tarvitsee tosi paljon haleja ja suukkoja ja silitystä.

Voi avautua ja angstata ja itkeä pillittää oikein kunnolla, eikä kukaan ihmettele sitä hetkeä kauempaa.

Ei kiinnosta hevon paskaakaan, mitä laittaa suustaan alas. Kunhan se on hyvää. Kunhan siinä on paljon sokeria tai rasvaa tai mielellään molempia.

Pimeä voi alkaa pelottaa. Voi tulla muitakin jänniä pelkotiloja.

Toisaalta kaikki voi naurattaa. Voi tuntea iloa omasta olemassaolostaan.

Meikkaaminen voi kiinnostaa, mutta lopputuloksena on kalajit poskilla ja huulipunat lähellä nenää ja leukapieltä. Tulee vedettyä överiksi. Myös pojat voivat päätyä kokeilemaan meikkejä, vaikka aluksi suhtautuvatkin niuhosti.

Ylipäätään toiseen sukupuoleen perinteisesti liitettyjä seikkoja voi päätyä testaamaan. Poikien hiukset voidaan todellakin letittää tai ripsiin harjata väriä. Tyttö saattaa päätyä kiroilemaan kuin merimies ja kokeilemaan sikareita, vaikka olisi arkisin itse herranterttu.

Voi muutenkin tulla tosi tuhmaksi, vaikka pohjimmiltaan olisi tosi kiltti.

Voi olla kaveri kaikkien kanssa. Mutta jos erehtyy lupaamaan kutsua kaikki seuraavana päivänä oleville synttäreilleen (ehkä sunnunta, ehkä kaikki sukulaistäditkin tulossa), sitä saattaa katua, koska ei enää kiinnostakaan leikkiä kaikkien kanssa.

Kurahousut ois ihan hyvä laittaa jalkaan, koska lätäköihin päätyy kuitenkin. Tai ainakin jotain läikkyy varmasti.

Voi tulla paha mieli ihan hassuista asioista. Voi loukkaantua, jos toinen ei halua leikkiä, vaikka itse olisi tosi, tosi innokas.

Voi vetää ventovierasta lättyyn. Tai joku voi tulla ihan yllättäen, ja tukistaa.

Voi viedä toiselta lelun. Ja mennä ehkä kotiin leikkimään sillä. Tai mennä sen lelun kotiin. Aamulla saattaa harmittaa. Joskus leikki jatkuu sen jälkeenkin.

Säännöt voi unohtua. Niitä voi olla vaikea muistaa tai noudattaa, vaikka niistä tietäisikin jotain.

Maailman raadollisuus voi tulla uutena asiana. Aina ei saa, mitä haluaa, ja sekös harmittaa.

Jos omia puuhia yritetään rajoittaa, voi hermostua yllättävän paljon. Voi tiuskaista, että pidä SINÄ pääsi kiinni ja huoli omista asioistasi. Tai että et sä oo mun äiti. Onneksi, koska jos se näkis mut täällä ja nyt ja leikkimässä tähän tyyliin, se ei kyllä oikeesti tykkäis.

Toisaalta voi tulla tosi kova ikävä äitiä ja isää. Tai jotakuta muuta läheistä. Tai mikä jännempää, kaukaista.

Oikeasti vois tarvita huostaanottoa. Huoltajaa. Jotakuta, joka sanois, että nyt nukkumaan siitä.

Kengät voi mennä vääriin jalkoihin ja paita nurinpäin päälle. Vaatteet voi unohtua kokonaan. Tai ainakin ne on erittäin epäsopivia vallitseviin sääolosuhteisiin nähden. Pakkasella voi pitää minihametta.

Voi tulla ongelmia pidättää pierua. Eikä se kiinnostakaan yhtään. Ihan sama, kun kaikki muutkin tekee sitä. Se voi jopa alkaa naurattaa.

Voi sanoa, jos ei kiinnosta yhtään. Voi heittää hanskat tiskiin ja polkea jalkaa.

Voi tulla asfaltti-ihottumaa. Joskus jopa luunmurtumia. Avohaavoja. Aivotärähdyksiä. Kun ei huvita pitää kypärää.

Joillekin ois parasta vaan pukea kokovartalovaippa päälle. Tai ainakin neuvoa, missä vaiheessa kannattaa mennä vessaan. Ja miten päin.

Ja lopulta sitä nukahtaa ihan tikkana. Joskus jopa suorilta jaloilta.

Seuraavana päivänä tuntee itsensä ehkä pienemmäksi kuin koskaan aiemmin. Pienemmäksi, kuin ehkä edellisiltana oli halunnut itsensä tuntea. Kaipaa oikeasti äidin syliin ja haluaa, että se laulaa tutuimmat laulut ja tekee lihapullia ja silittää. Tekee mieli katsoa Muumeja ja käpertyä pehmeisiin asioihin. Tarvitsee rakkautta, äärettömän paljon rakkautta. Ja jäätelöä. Ja kaalikeitto on ehkä viimeinen asia, mitä haluaisi valuttaa kurkustaan alas tai edes haistaa.

Jennaakin lapsettaa: http://www.youtube.com/watch?v=OPi2s1K_pgU