Ihmeellinen pantoum

Pantoum-runous perustuu toistuviin säkeisiin, joiden kierto muistuttaa minua syklisesti itsensä ympärille kiertyvästä spiraalista tai sisään- ja uloshengitysten kierrosta. En tiedä, miksei tämä runomuoto ole tullut minua vastaan äidinkielen oppikirjoissa tai kirjallisuuden luennoilla tai vastaavasti: miksi olen unohtanut sen olemassaolon. Tällaisten kirjoittaminen nimittäin tuottaa minulle suurta turvallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta. Erityisen tyydyttävä on hetki, jona viimeinen säe tulee todeksi ja saa koko runon merkityskokonaisuuden ihanasti tiivistymään kitalakeen.

Jos haluat kokeilla pantoumin kirjoittamista, tiedoksesi, että säkeet toistuvat neljässä säkeistössä seuraavasti: 1 2 3 4 – 2 5 4 6 – 5 7 6 8 – 7 3 8 1. Interwebsin mukaan tästä on olemassa muunkinlaisia versioita, joita voit halutessasi tutkailla. Ja jos et ymmärtänyt tuota kaavaa, ei hätää: ei se välttämättä aukeakaan tuosta vain. Ehkä saat siitä kopin, jos tutkit sitä rinnan sadeaamuun sutaisemani runonpätkän kanssa:

 

On kaikki hyvin

hengitän

hetki on nyt

vain nyt

 

Hengitän

auki kaikelle

vain nyt

hiljaisuus

 

Auki kaikelle

tulla ja mennä

hiljaisuus

minussa

 

Tulla ja mennä

hetki on nyt

minussa

on kaikki hyvin.

 

Niin, ja vielä yksi ajatus: näitä voi kirjoittaa myös niin, että ottaa esiin muutamat hetkeen sopivat laululyriikat (mitähän ne itselläni juuri tänään olisivat?) ja poimiikin säkeet niistä! Kuinka helppoa ja silti yllättävää fuusiorunoutta. Säkeiden pituuttakin voi vaihdella rajattomasti, eikä lopputulosta kannata ryhtyä alussa arvailemaan lainkaan.

Ainakin minua tämä runon muoto tuntuu johdattavan siihen tyyliin, kuin kulkisi silmät sidottuna luotettavan ystävän käsipuolessa. Se on aika paljon kaavalta.