Karhunpoika sairastaa, hän helliköön itseään

Yksin asuminen menettelee. Erityisesti silloin, kun

– tekee mieli liikuskella alasti ympäri kämppää suihkun jälkeen

– tekee mieli sovitella liian monia asukokonaisuuksia jotain menoa varten

– tekee mieli hymyillä peilikuvalle

– tekee mieli nautiskella aamupuurosta pitkään sanomalehteä lukien

– tekee mieli nautiskella kirpeän pakkasaamun maisemasta

– tekee mieli polttaa kynttilää ja tuntea siitä omituista onnea

– tekee mieli tehdä omia juttuja omalla tyylillä – kukaan muu ei vaan vois tajuta

– tekee mieli tehdä asioita ”väärään aikaan”, kuten mennä nukkumaan kaheksalta illalla tai herätä neljältä aamuyöllä

– tekee mieli vaan nukkua rauhassa humala pois

Mutta usein on myös yksinäistä ja ikävää, ihan vaan siksi, että on seuraeläin. Siitä kuitenki enemmän juttua joku toinen kerta. Mutta tänään totesin, että yksin oleminen on erityisen ikävää, kun

– on sairaana, ja tarvii huolenpitoa ja lohdutusta.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *