Kastemadotkin ihmettelee

Eilispäivän sää oli vähän outo. Heräsin siihen, että ikkunaan satoi vettä vaakatasossa. Siis paljon vettä.

Meni tunti, ja vesi muuttui ensin rännäksi ja sitten valtaviksi lumihiutaleiksi. Itä-Savon takakannessa oli K-kaupan mainos: ”Kesä tulee!” Ja siis myös grillikausi ja kasslerit.

Poljin töihin. Tiellä oli valtavasti kastematoja. Harvoin tuntee itteään niin massamurhaajaksi kuin vesisateella, siis lieroja listiessään. Miksi ne haluaa aina sillon ylittää tien? Ymmärrän kyllä, että ne nousee koloistaan – harvapa meistä hukkua haluaa. Mutta miksi pitää lähteä mönkimään yhtään kauemmas kolon suuaukolta varsinkaan siihen aikaan, kun ihmiset huristaa polkupyörillään tuota kastematojen helvetin valtatietä pitkin?

Oikeastaan se kastematojen näkeminen oli tosi hieno juttu. Niitä oli oikeasti niin paljon, ette voi uskoa! Väistely-yritykset ois ollu tuhoon tuomittuja. Sen matojen määrän vuoksi, mutta myös siksi, että niistä jokainen oli niin pitkä! Siis miten yksi mato voi venyä  niin pitkäksi, melkein jalkatien laidasta laitaan? Kai ne jotenkin joustaa enemmän sateella, kun iho on märkä.. Haha.. Onko se ees ihoa.. Eikä ollut eka kerta, kun tätä ilmiötä hämmästelen. Oon vieläkin ihmeissäni. No, ei noiden jalattomien kukkamultien jumalten nimi turhaan ole ’kastemato’. Ne villiintyy märästä.

Mutta se sää. Jo aamupäivän ulkoiluun, eli noin kello kymmeneen mennessä, aurinko tuli esiin. Ja omi sitten koko taivaan itselleen loppupäiväksi. Lapset vaihto pipoja lippiksiin ja miulle tuli vuorillisissa nahkarukkasissani kuuma.

Ja nyt pahoitteluni tästä ehkä jokseenkin kammottavasta korvamadosta, mutta pakko on saada se pois päästä: http://www.youtube.com/watch?v=ckP18aRSqJ8

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *