Kesäilta vol XX

Tulipahan tämäkin koettua.

Miehet on ehdotellu miulle ennenkin yhtä sun toista, mutta ihan näin suoraa se ei ole koskaan ollu.

Oltiin viettämässä tyky-iltaa, jälleen. Jossain vaiheessa iltaa vessajonossa miua käytiin nimittelemään  90-luvun siideripissikseksi, jollainen kyllä ehkä mielelläni olisin, mutta jouduin kuitenkin kertomaan, että olen kylläkin 80-luvun tuotos, ja paperitkin löytyy. Tottakai ne piti tulla sitten tarkistamaan. Miehet liittyivät seurueeseemme ja kävi ilmi, että yhdellä heistä oli 30-vuotissynttärit. Veikkasin kyllä polttareita, sen sankarin mäkihyppypuvusta ja punaisella, kookkaalla tupsulla varustetusta lätsästä päätellen..

Ilta eteni varsin mukavasti, joskin osa herratuttavistamme osottautui aikamoisiksi ääliöiksi. Kestimme kuitenkin loanheiton kuin kunnon naiset, ja muistimme kuittailla, ettei ikä aina tuo mukanaan viisautta. Suurin osa työporukastamme kun todella on 90-luvulla syntyneitä tyttöjä, ja silti paljon niitä kolmekymppisiä ukkoja fiksumpia tapauksia. Huumorikin yltää toisinaan alapäärajan yläpuolelle, mikä miusta on aika hyvä esimerkki esittämästäni väitteestä.

Yökerhossa se sitten läjähti päin kasvoja: Lähtisitkö kimppaan? Sanoin suoraan, etten ole kiinnostunut. En vaikka minusta ”pidettäisiin kunnolla huolta ihan kahden miehen voimin”. Halusin toki kuulla kuitenkin perustelut siihen, miksi joku mies on valmis jakamaan naisen, olkoonkin valloittava, parhaan ystävänsä kanssa. Kuulemma se on aivan eri asia tehdä ”se” yhdessä, kuin vaikkapa päätyä toverin jälkiliukkaille epätietoisena tapahtuneesta. Kävimme tätä keskustelua jonkin aikaa, ja kaveri oli ilmeisen vakuuttunut siitä, että sais miut houkuteltua mukaansa, vaikka alkuun kieltäydyinkin. Pysyin kuitenkin kannassani. Miua ei ihan oikeasti kiinnosta pelkkä seksi. Ei vaan.
 
Kun sitten olin saanu miehen uskomaan, että on parempi jatkaa yökerhossa luovimista ja kokeilla jotakuta helpompaa, mikäli ei aikoisi jättää tätä fantasiaansa (joka kuulemma oli ollut jo kauan olemassa) toteuttamatta, sain kimppuuni heti uusia tuttavuuksia. Miua alko vituttaa, kuten hyvin usein sillon, kun näin käy. Lähdin aika pian kotiin. Kun yöelämän raadollisuus käy ilmi, olen aika pian kypsää kauraa. Miten se voikin toimia noin? Miten miehet voi vaan tulla kysymään, että lähdetkö meille? Sehän on ku viidakko. Ihan oikeasti. Ja viidakon lait.

No, tänään lähdemme taas ulos työkavereiden kanssa. Olen niin elämänhaluinen, että ihan mahanpohjaa kutkuttaa. On kesä. On lähes loputtomasti varaa valvoa, vaikka töitäkin on joka päivä. Syksyn ja talven ehtii kyllä mötköttää kotona. Paitsi ei, kun opiskelijaelämä alkaa. Mutta tänään on tänään. Ja haluan kerryttää muistoja. Ne eiliset miehetkin toi siihen osansa. Kävivät muuten päivällä vielä kahveilla torilla. Kovin tuntui olevan vieläkin vauhti päällä..

Horoskooppini paikallislehdessä tänään lauantaina 28.7.2012: ”Olet saanut parin viime vuoden aikana enemmän kuin osasi raskaista ajoista. Kun nyt torjut koko ajan päälle käyvän kielteisyyden, niin saavutat mielen tasapainon ja sisäisen rauhantilan. Silloin mikään ei tunnu enää liian vaikealta ja menet ongelmista läpi leikiten.”

Mahtavaa iltaa minä!