Lääkäri- ja muita leikkejä

Tein huvikseni ammatinvalintatestin. Siis sellasen, jolla on tarkotus ”herätellä yläasteikäisiä ja lukiolaisia ajattelemaan suuntautumistaan” (lue: aiheuttaa a) suunnatonta ahdistusta, kun testin tulos ei yhtään osu yksiin omien mielenkiinnonkohteiden kanssa tai b) hermostuneita tai aidosti halveksuvia nauruntyrskähdyksiä, kun ”eihän musta x:aa koskaan vois tulla – hyvä ku pääsen ees tän kasiluokan läpi”). Tai jos joku noista keksii unelma-ammattinsa, niin hieno juttuhan se on.

Aikanaanhan raksuttelin näitä itsekin yläasteella. Kun opo oli huolissaan siitä, etten oikeesti tiedä, mitä haluan isona tehdä. ”Tee se testi siellä Mollissa.” Jeppujee.

Mikä on ironista? No se, että sain tulokseksi numero yksi ammatin, jota oon karttanu koko ikäni ku jalkasilsaa. Agronomi. Tai oikeastaan tää välttelyni liittyy saman alan alempaan tutkintoon, joka on siis agrologi, ns. paskanmättäjä, jollainen isäni oli. Siis että miekö laittasin jalkaani ne samaset sontasaappaat ja talsisin peltoon hätistelemään lehmiä? Stressaisin yrittäjänä raha-asioista ja EU:sta ja vittuuntuisin kaikesta mahdollisesta? (Anteeksi nyt vaan kaikki agrologit, mutta semmosta se meillä oli. Ja nyt eletään 2010-lukua tiedetään, nykyään kukaan ei taida enää lypsää lehmiä käsin. Eikä se kyllä ollu enää meilläkään sellasta.. Konneet ne oli jo sillonki tissilöessä kiini.)

Agronomi tosin työskentelee ”asiantuntija-, neuvonta- ja kehitystehtävissä”, eikä siis ole ite mättämässä rehua tai paskaa tai syöttämässä niitä lehmiä. Saati tempomassa vasikoita pihalle Mansikin tai Apilan sieltä. Joten sikäli se homma vois sopiakin miulle, ei tuo ammatinvalintakone ihan väärässä ollu. Haistoi, että tykkään asiakaspalvelutyöstä, olkoonkin, että se liittyy maatalouteen, josta oon aikanaan saanu niin pirun hehkeän kuvan. (Ja jota oon viime vuosina alkanu mielessäni maalailla jälleen romanttisin värein, se vaan nyt ei ehkä tästä tekstistä ihan käy ilmi.. Mutta mieti nyt, yrittäjänä jossain peräkorvessa, omassa pikku idyllissä.. Maailman pahuuksien ulottumattomissa.. Mutta silti: joopa joo.)

No mitä muuta tää kone sitten osasi kertoa?

Seuraavia sijoja pitävät nimikkeet sairaanhoitaja(!), kalatalousneuvoja(!) ja maisema-arkkitehti(?). Jokseenkin vielä ymmärrän sairaanhoitajan – kyllä miussa joku hoivavietti elää, ja ihmisystävällinenkin olen. Yleensä. Mutta mikä on tuo kalatalousneuvoja? Taas neuvonantohommia tarjolla. Kalatalous? Yritetäänkö miusta väkisin leipoa ruuantuottajaa? Tai ainakin ihmistä, joka osallistuu tähän prosessiin – mielellään näemmä ylhäältä käsin? Maisema-arkkitehti taas on aivan käsittämätön. Ei miulla oo arkkitehtuurista oikein mitään sanottavaa. Ja sitä paitsi, onko tuollanenki ammattinimike olemassa?

Näiden peesiä pitelee muutama lohdullisempi ammatti: opettaja, lastentarhanopettaja ja peruskoulun luokanopettaja. Kasvatus. Ala, jolle oon suuntautunu lepsun hanakasti jo viitisen vuotta. Joku sinne vaan vetää. Jos vedetään edeltäviä yhteen, niin kaipa siellä yhdistyy sellasia työtehtäviltä, -ympäristöltä ja -yhteisöltä kaipaamiani piirteitä, joita jo edellä vähän sivusin.

Saa olla tekemissä ihmisten kanssa. Erilaisten ja monen ikäisten. Ei tarvitse tehdä töitä yksin, mutta itsenäisempiäkin hommia on. Saa neuvoa, auttaa ja oppia itse uutta. Työ on enimmäkseen sitä ”siistiä sisätyötä”, mutta kaikenlainen vaihtelu kuuluu arkeen, ja sen määrä on kiinni lähinnä omasta luovuudesta ja uskalluksesta. Saa olla vaikuttamassa ihmisten elämään. Saa itse heiltä näkökulmia omaansa. Pääsee esiintymään ja toisaalta seuraamaan muiden olemista ja kehitystä. Saa puhua ja jutella paljon, olla miltei jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Ja toisaalta välillä hiljentyä ja puurtaa. On rutiinit ja aikataulut. Ja on kesäloma. Mitä näitä nyt on.

Olisko se suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja, olisko?

Sain tänään kutsun haastattelun aineenopettajan pedagogisia aineopintoja varten. Se miusta tulee joka tapauksessa. Mikäli en keksi tässä välissä jotain muuta. Mutta turha sitä kai on jossitella, näillä mennään.

Ja seuraavat ammattinimikkeet, mitä ne oli? Terveystarkastaja ja lääkäri – taas sitä huolenpitoa ja nimenomaan terveyttä, joka miua kyllä eittämättä kiinnostaa paljonkin. Ja sitten, jälleen, tättädää: metsätalousinsinööri ja agrologi. Ei hemmetti. Mikä tää maatalousjuttu oikeasti on?

Oiskohan sellasta ammattia ku kalojen uimaopettaja? Tai lehmien käytöskouluttaja?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *