Lääkkeeksi levottomalle mielelle

Oman elämänsä lääkärit ovat suositelleet minulle joogaa ja meditaatiota useilla vastaanottokäynneillä. Lääkkeeksi levottomuuteen ja rauhattomuuteen. Olen hymähtänyt vakava ilme kasvoillani, että kyllä, aivan. 

Ja samalla ajatellut, että onpahan kertakaikkisen naurettava resepti. En voisi ikinä ottaa vakavasti sellaista löysäilyä.

Koska minähän käyn aamuisin punttisalilla hohhohho ja olen niin reipas ja aktiivinen ja voimakas nainen. Minä teen oikeita asioita enkä mitään ituhippien piperryksiä. Kas kun ei lakto-ovo-vegetarismia ja tiibetiläisiä jumalia! Minä olin parempi ihminen.

Ja neuroottinen. Heikko. Tosi asiassa annoin neuvojen kaikua kuuroille hörökorville, sillä noudattamalla niitä olisin astunut oman kipurajani yli. Kummallinen ajatus – olin jatkuvasti valmis raahautumaan aamuisin pakkoherättämään oman kehoni rääkkäämällä sitä, vaikka minulla oli mahdollisuus, lupa, suositus ja toisinaan suoranainen käsky opetella jotakin muuta. Jotain sellaista, joka ehkä olisi vienyt minut uuden äärelle jo ajat sitten.

Nyt kehoni sanoi ensimmäistä kertaa, että älä kiusaa minua enää, pliis. Olet tehnyt tuota jo vuosia, ja nyt minä huudan, että apua. Pistäkää joku tuo hullu nuori nainen aisoihin.

Tänä aamuna kävin lämpöisessä suihkussa, sammutin ylimääräiset valot, laitoin kynttilät palamaan, ja avasin joogastudion. 

Steariinin tuoksu rauhoittaa minut. Selkä ei taivu aamulla läheskään niin notkeasti kuin iltapäivällä, mutta niin on tarkoituskin. Ei sitä saa pakottaa. Jalkaterissä oikein kipunoi, kun taivutan reiteni pään yli kohti lattiaa. Keho herää. Hengitän syvään ja tunnen omat keuhkoni – yllättävän vahvoina. 

Miksi vei näin kauan kokeilla näin yksinkertaista reseptiä?

Voisiko tällaiseen lääkkeeseen jäädä koukkuun?

Haastan itseni tänään: istu selkä suorassa. Oikaise, jos huomaat unohtaneesi. Levollinen ei nimittäin ole sama asia kuin löysä.