Lohdutuksen jalo taito (kulkee suvussa)

Mie, aikuinen ihminen, (laskelmieni mukaan) 23 vuotta, soitin äsken äidilleni. Tarkoituksenani kerjätä häikäilemättömästi sympatiaa ja empatiaa tämän tautini selättämiseksi.

Mie, likimain aikuinen, itkin puhelimessa niin, että kurkkuun alko koskea entistä kauheammin ja melkein yrjösin luuriin.

Mitä sain?

En tuituita, voivoita, kylläsesiitää tai kaukosilityksiä. Sain ”Huoh, no voi perhana, en mie oo mikkään lääkäri, mäne lääkäriin”:n.

Äiti ei tajunnu, että oon pikkutyttö enkä aikuinen ihminen, joka huolehtii ite itestään.