Munasta ja kanasta

Run Bitch, run!

Puhuimme eilen äitini kanssa siitä, millaista on ärsyyntyä lähimmäisensä käyttäytymisestä. Puhumme siitä aika usein. Koska meitä ärsyttää. Usein.

Meitä ärsyttää levälleen jätetyt tavarat, likaisia astioita pursuileva tiskipöytä, paikkaansa hakevat tyhjät maitopurkit, lusikan kilistäminen jälkiruokakupin laitoihin, huutaminen, jääkaapin oven pidentyneet aukioloajat, paskan puhuminen,  jatkuva höseltäminen, kunnioittamattomat toisen tekemät kotityöt, syyttely ja niin edelleen.

Ja aina tulemme samaan johtopäätökseen: meitä ärsyttää, koska olemme itse ihan samanlaisia. Äidit ja tyttäret. Sukupolvi toisensa jälkeen huomaa, ettei ole viisastunut edellisestä paljoakaan. 

Ja sitten toteamme, että hyvä näin. Kilisytämme lusikoita niin että naapuritkin kuulee ja jätämme sitten likaiset astiat keskelle ruokapöytää odottamaan aamua. Ja sitten natisemme, että kuka peeveli taas jätti.

On pitkäperjantain aamu. Kello tulee vartin yli kahdeksan. Muna on ollut hereillä yli kaksi tuntia, kana tunnin verran.

Molemmat ovat juoneet aamukahvin ja lukeneet lehden.

Ja jotta perjantaista tulisi mahdollisimman pitkä ja ehtisi tehdä kaikenlaista, muna ja kana kiskovat heti kahdeksan jälkeen yllensä tuulenpitävät asut ja solmivat kengännauhat.

Toisen kengissä on siteet, toisella ei niitä ole.

Ja sitten he lähtevät omille teilleen.

He ovat niin saamarin samanlaisia.

Ja jostain syystä nuorempi polvi haluaa aina tehdä selvän pesäeron. Koska uusi parempi polvi on parempi. Ei suksia, lenkkarit. Vain mammat hiihtävät.

Pah. Run bitch run. Sitä se nuoruuden kipuilu osakseen on. Tämä nuoruuden kipuilu, korjaan. Ensin huomata olevansa vain osa sukupolvien ketjua. Ja sen jälkeen ymmärtää, että on kuitenkin yksilö, löytää oma itsensä sieltä pahnojen seasta.

Hauskaahan tässä on se, että tytär ei ole ainoa, jolla on vielä opittavaa tästä kaikesta. Samalla kun hokee itselleen, että älä aina säntäile, sen sanoo samalla myös äidilleen.

Mutta oppiiko kana uusia temppuja? Voisikohan sen joskus taivutella jättämään pertsat kotiin ja lähtemään lenkille – ihan rinnatusten?

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *