Muutto

Ja nyt kun olen selvinnyt päivän pakollisista menoistani (saan sen kuulostamaan joltain – ei niitä juurikaan ollut), voin sepostaa, mikä tää juttu oikein on.

Miehän oon pitäny blogia jo – herraisä – vuodesta 2006, luulisin. Eli kuutisen vuotta. Itse asiassa miun kohdalla homma alkoi jo ala-asteella, jolloin kirjoitin pakko-oireisesti päiväkirjaa. Joka himputin päivä. Jos jätin välistä, kirjoitin useamman merkinnän kerralla. Tyypillistä minua.

Mutta kuten muuhunkin elämään, myös päiväkirjan kirjoittamiseen liittyy tietty muutoksen kaipuu: ajoittain on uudistuttava. Niinpä siirryin aikanaan paperista ja kynistä (muistan, kun pinkistä tussistani loppui väri ja jouduin vaihtamaan kirkkaanpunaiseen ja tunsin pakokauhua, sillä koko kirjan olisi pitänyt olla sillä samalla kynällä kirjoitettu..) verkkoympäristöön, sitten toiselle foorumille ja nyt taas uuteen paikkaan, Lilyyn.

Tällä kertaa tää on kuitenkin erilaista. Lily on julkinen blogilista, ja hyvin toisenlainen kokonaisuus kuin ne foorumit, joita olen aiemmin käyttänyt.

Halveksin aiemmin tätä kaikkea, ihan oikeasti. Tätä sairaalloista oman elämän julistusta: nuoret naiset ottaa kuvia aamupalastaan, ”päivän asuistaan” ja hehkuttaa iik, ihania viikonloppujaan kera parhaiden ystävättäriensä. No, halveksin kyllä vieläkin. On joitain asioita, joita en ymmärrä. Mutta kas kummaa: halusin itsekin tulla luetuksi. Koska miulla on ihan helvetin hyviä juttuja.

Hah.

Ei. Tosiasiassa pidän kirjoittamisesta kovasti. Blogin pitäminen ei ole enää vuosiin ollu miulle pelkästään ”paskan elämäni whinettämistä”, mitä se joskus on ollut. Nykyään mietiskelen. Jäsennän ajatuksiani. Kirjaan ylös hyviä asioita, jotta todella tajuaisin ne. Hehkutan niitä näytölle, sillä koen, että edes parhaat ystäväni eivät jaksa aina kuunnella typerää onnellisuuttani – ja sitäpaitsi minun on hyvä oppia nauttimaan siitä ihan itseksenikin, raportoimatta siitä kellekään. Hahaa, huomasit ehkä, että näin pitkällä en siis vielä ole: haluan jakaa juttujani tuntemattomien kanssa. Mutta pikkuhiljaa.

Ellen sitten huomenna törmää elämäni rakkauteen, ja lopeta yksinäistä onnenviettoani siihen paikkaan. Jakaisinkin ihan kaiken.

Niin. Se ei olekaan pienin osa-alue elämääni tällä hetkellä. Kevät saa sydämen tykyttämään kuin pienellä oravalla. Tai sitten se on tuo tämän päivän kolmas kupillinen kahvia..

Mutta kuten sanottu, olen siis muuttanut. Lilyyn. Hömppäyhteisöön, jonka pöhköjä juttuja en tajua, mutta johon lopulta itsekin päädyin. Uusi ”näissä piireissä”, vanha bloggarina. Mutta mitään skumppahömppää tai muuta boustailua ette miulta tule saamaan.

Kaivaudun kaiken sen alapuolelle.

Tervetuloa Monttuun.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *