Vietin tänään parhaan dagen efterin naismuistiin.

Sovittiin jo yöllä ystävän kanssa, että huomenna ei sitten murjoteta kotona, vaan lähetään hemmottelemaan ittemme piloille. Ravintola päätettiin jo etukäteen, kellonaikakin, ettei vahingossakaan tule lipsuttua suunnitelmista.

Niinpä istuttiin sitten pari tuntia kiinalaisessa ravintolassa, jossa koin taas miljoonittain oraalisia orgasmeja. Kokki paisteli parilassa herkkuja mielemme mukaan, ja loput höyryävät nannat kerättiin kupujen alta isolle lautaselle. Santsasin itteni ähkyyn. Voi taivas, että rakastan hyvää ruokaa.

Kierreltiin kaupungilla minkä mahoistamme päästiin, ja ostin höyryissäni ne kauan etsimäni syyskengät. Vihdoinkin. Voi olla, että haluan vielä toisetkin.

Sitten maattiin vielä kaverin sängyllä ja katottiin pöhköjä videoita, puhuttiin vielä pöhkömpiä. Viime yön Don Johnson Big Bandin keikka muuten meni ihan samoissa merkeissä: tuli parannettua maailmaa ainaki pienen mantereen verran. Teki hyvää. Keikasta viis. Se oli oikein oivallista taustamusiikkia. Hyvä fiilis välittyi kyllä.

En enää halua maata sunnuntaipäiviäni yksin. Sen sijaan voisin tehdä ulkoruokinnasta itelleni perinteen.

Voi että teki hyvvää.

Ja tässä otos muuan salaisuuksista, joita tänään jaettiin:

http://www.youtube.com/watch?v=b2MUq-8pPHA

http://www.youtube.com/watch?v=neHFzq1k7tk&feature=relmfu

Eihän tuota vaivannäköä voi kuin arvostaa. Tässä lienee paikallaan korostaa, että miusta jokaisella tulee olla oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi. Mutta Muumeja ei ihan joka poika tai tyttö osaa tälleen leikata.

Aivastin muuten tänä aamuna! Voi että tuntuki hyvältä. Vihdoin. Palautuminen on tapahtunut! Täältä tullaan sportti, bodi ja tsemppis. Pääsen vihdoin taas jumpalle.