Harvoin kirjoitan ylös leipomusteni reseptejä, mutta nyt on kyllä pakko, koska a) en löydä enää pohjana käyttämääni piirakkaohjetta mistään ja b) tää on ihan sikasuperihanan hyvää ja taivaallista! Siispä kaivelen muistini sopukoita (joiden pohjat yleensä löytyy hälyttävän helposti sillon, ku puhutaan ruuasta, mutta esim. nimet hukkuu johonkin varsin tehokkaasti…), ja yritän tiristää ohjeen esiin.

Elsan suklaapiirakka, johon saa kätevästi upotettua pääsiäiseltä jääneen Mignon-munan (Joku vois toki kysyä, että miks hemmetissä miulla on jemmassa maailman paras suklaamuna vielä syyskuussa… Eikä ollu muuten menny mikskään! Kananmunan kuori suojaa varmaan vaikka ydinräjähdykseltä.):

Pohja

2 kananmunaa

2 dl sokeria

1 dl sulan margariinin ja öljyn seosta

2 dl vehnäjauhoja

0,5 dl sokeritonta kaakaojauhetta

0,5 dl mantelijauhoja

0,5 dl perunajauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl vaniljasokeria

2 dl kahvia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää jäähdytelty rasvaseos. Sekoita vuorotellen joukkoon kuivat aineet ja jäähtynyt kahvi – älä vatkaa! Paista voidellussa irtopohjavuoassa uunin alatasolla n. 20 minuuttia. Älä unohda nuolla kulhoa ja kaikkia mahdollisia sekoitus- ja kaavintavälineitä. Kypsyyttä kannattaa kokeilla tulitikulla. Jos tykkää lötköstä, olkoon lötkö.

Kuorrute

1 Mignon-muna

aimo mötkäys maapähkinävoita

pari reilua hurautusta tomusokeria

sopivasti appelsiinimehua 

se tira kahvia, joka jäi pannun pohjalle

Sulata suklaamuna varovasti mikrossa. Sekoita loput kuorrutteen ainekset sopivassa suhteessa jämäkäksi tahnaksi. Maistele välillä. Levitä lämpimän kakun päälle – saa jäädä ronskeiksi aalloiksi! 

Kakku luultavasti paranee, jos se saa asua yön jääkaapissa, mitä kyllä epäilen.