Aion 

– oppia espanjaa

– päästä salsaamaan 

– kokeilla surffaamista 

– löyhentää vaatimuksiani siitä, että kaiken tulisi aina olla ehdottoman täydellistä

– nähdä monenlaista elämää ja löytää asioita, joista olen omassani kiitollinen

– oppia itsenäistä, kriittistä päätöksentekoa 

– harjoitella asioiden selvittelyä

– löytää itseluottamusta

– löytää luottamusta siihen, että asiat järjestyvät myös silloin, kun en esim. suorita rutiinejani ihmisarvoni menettämisen pelossa

– saada kokemuksia erilaisista (viestintä)kulttuureista ja oppia sitä kautta uutta myös Suomesta ja suomalaisuudesta sekä itsestäni suomalaisena

– saada sellaisia aistinautintoja, joita vain matkakohteellani on tarjota — kokea sademetsät, ruokakulttuurin, meren, auringonlaskut ja -nousut, eläimet, kasvit, kaupungit ja musiikin

– kerätä visusti talteen kaikki sellaiset kokemukset, jotka antavat minulle työkaluja elämääni Suomeen paluun jälkeen

– opetella heittäytymistä, nauttimista, turhista ja raskauttavista murheista luopumista sekä iloitsemista ihan vain siitä, että olen olemassa — pura vida!

Pelkään, että

– joku saattaa haluta minulle pahaa, kuten ryöstää, raiskata, huijata, pulittaa liikaa tai muuten käyttää hyväkseen — ja ehkä yrittää toteuttaakin näitä halujaan

– matkustamisen ja siirtymien kanssa tulee esim. kielimuurin tai lentokonevikojen aiheuttamia ongelmia

– kärsin hirveästä koti-ikävästä

– sairastun

– teen jotain sellaista, mitä en saisi tehdä (?) — onko lähteminen itsessään raukkamaista tai halveksuttavaa?

– menen paniikkiin (nyt naurattaa, koska kaverini nauroi tälle ja kysyi, että mitäs siitä seuraa, jos menetkin — tuleehan sieltä paniikista väkisin poiskin)

– en osaa tehdä joitakin välttämättömiä asioita, kuten valita hostellia tai ostaa ruokaa (note to self: ks. ed. lista)

– ”ei minkään merkityksellisen tai tärkeän” tekeminen saa minut ahdistumaan suunnattomasti (note to self: ks. se lista)

– en saa lähtöjärjestelyitä kuntoon

– totean olleeni aina väärässä ja valehdelleeni itselleni 

Nämä varmasti vielä täydentyvät, mutta tähän jälkimmäisen listan viimeiseen kommenttiin minun on nyt syytä lopettaa. Kysyn siis itseltäni: Eihän mikään kai voisi olla valheellisempaa ja vahingollisempaa, kuin tietoisesti pakoilla omaa totuuttaan? Mitä jos minulle vaikka selviää, että maailma ei pyörikään minun kokemusnapani ympärillä? Mitä jos mitään suurempaa merkitystä ei olekaan? Mitä jos se ei ainakaan ole kiinni siitä, mitä minä päätän elämälläni tehdä?

Sitä minä ehkä eniten pelkään — ja samalla aavistelen, että se on suurimpia totuuksia, mitä voin tällä kokeilulla itselleni todistaa. 

Aavistus ei kuitenkaan nyt riitä. Siksi varasin ne liput.