Olen jo kauan ihaillut heitä, jotka suhtautuvat elämään vailla pelkoa. He innostuvat helposti ehdotuksista, eteen tulevista tarjouksista, koska näkevät ne mahdollisuuksina. Heillä on suupielissään usein hymyntapainen, tai sitten he kantavat sitä silmäkulmissaan. Heillä ei ole tarvetta korostaa sitä, että elävät omaa elämäänsä, koska todella tekevät niin. He antavat tilaa muillekin ja luottavat siihen, että elämä ottaa huomiinsa myös heidät.

Aina en kuitenkaan ole ymmärtänyt, että janoan itsekin pelotonta elämää. En ole osannut arvostaa sitä. Päinvastoin: minulle opetettiin, että elämän eteen on koko ajan tehtävä kovasti töitä. On puhuttava suunnitelmistaan, tartuttava toimeen ja sitten toiseen, illan tullen lueteltava päivän askareet pitkänä litaniana ja samaan hengenvetoon organisoitava seuraavaa päivää — vähintäänkin sitä, kuinka aikaisin on aloitettava ja mistä. Myöhään valvominen tietää myöhään nukkumista ja huoletonta vetelyyttä, samoin päiväunet. Istua kannattaa korkeintaan päiväkahvien ajan, jolloin voi kerätä voimia ja suunnitella seuraavan työnsä. 

Minusta tuntuu, että minut opetettin halveksimaan elämäniloa. Tilalle tarjoiltiin pelko siitä, etteivät asiat järjesty ilman jatkuvaa huolta. On oltava tarkkana, tilanteen tasalla. Suljepa kerran silmäsi ja anna kesätuulen puhaltaa ilma keuhkoihisi — ja päivä on pian ohi, ennen kuin huomaatkaan, etkä ole saanut aikaan kerrassaan mitään. Silloin olet hyödytön, merkityksetön. Pidä hyvä ihminen huoli, ettei niin käy.

Ja jos et muuta keksi, voit aina juosta. Juokse pakoon sitä pysähtymisen tuomaa tyhjyyttä, äläkä koskaan tunne olevasi lähimainkaan siinä, missä olet. Pysy liikkeessä ja hallitse.

Rakastan ja pelkään heitä: ihmisiä, jotka haluavat näyttää minullekin, ettei minun tarvitse taistella elääkseni. En uskalla luottaa heihin. En uskalla luottaa siihen, että elämä vie minuakin. En usko, että aivan kaikki ei olekaan minusta kiinni, vaan minä olen kiinni monesta asiasta. 

Haluan lakata pelkäämästä. Ota minua kädestä, elämä. Näytä minulle, että olen sinun edessäsi vapaa ja voimaton. Anna minun rakastaa.

Anna luottaa siihen, että pelko syö sinut. Se olisi minulle lupaus: voit päästää irti, ja vien sinua silti.