Täten oon tänään käytännössä todistanut, siis oppinut, muutamia elintärkeitä asioita.

Paskasta kasvaa kukkasia. Truly. Kunhan ei enää kuse ite siihen paskaan, vaan kastelee mahdollisimman puhtaalla vedellä.

Kaverin onnenpotkusta ilostuminen on parasta. Se, kun voi jälkeenpäin todeta, että jessus sentään, koin juuri vilpitöntä iloa toisen ihmisen puolesta.

Ja viimeisimpänä, muttei suinkaan väpättävimpänä: minä, nönnönnönnönnöö, ostin juuri jääkaappiini, ikiomaan jääkaappiini, liki kilon mämmiä. Minä, joka palasin juuri pääsiäislomilta lammas- ja poropaistien, suklaamunien ja mämmin keskeltä ja viimeistelin tämän kaiken eilen kebabilla. Minä, joka vielä vuosi sitten olisin tässä tilanteessa ollut tälläkin hetkellä lenkillä hokemassa itelleni ”läskiläskiläskiläski”. Minä, joka olen todennut, että rakastan mämmiä, enkä voi viettää elämääni pohtien, söisinkö sitä vai en.

Päivän lööppi: Hän antoi periksi mämmille – periksi elämälle

Voitte uskoo että. Se on elämän kevät just nyt.