Jos ihminen ihastuu toiseen silloin,

kun hän itse on eksyksissä, heikko, kipeä ja ilman sisäistä merkitystä,

onko edes mahdollista,

että kun hän alkaa saada kiinni jostain,

jonka uskoo olevan totta,

voisi tuo ihmissuhde säilyä?

Aivan vähintäänkin

se muuttuu.

Radikaalisti.

Samoin käy,

jos se toinen

– se joka oli kartalla, vahva, terve ja merkityksiä pullollaan –

löytääkin itsestään 

kysymyksen.

Mitä isomman,

sen radikaalimpi on muutos.

Tunnustus: 

Minä eroan.

Olen täyttänyt oman tyhjyyteni toisen ihmisen liiallisuudella. Asioilla, jotka ovat liikaa minulle. 

Olen hakenut hänen merkityksistään merkityksentunnetta itselleni.

Hänen perheensä rakkaudesta korjaavia kokemuksia omaan rakkaudettomuuteeni.

Kun mikään ei omassa elämässä tuntunut miltään, törmäsin sattumalta johonkin, joka tuntui joltain.

Ja sitten tuli se liika.

Nyt pelkään, että en ole yksin mitään. Että vajoan taas siihen samaan tyhjyyteen, jota en osaa yksin täyttää. Minulla ei ole mitään, mitä laittaisin siihen.