Potti

Hesarin kolumnisti Jani Kaaro kirjoitti eilen seuraavaa:

Mullainathan ja Sharif osoittavat, että nämä köyhyyteen liittyvät huolet ovat kuin loinen, joka kaappaa käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Kun huolet täyttävät mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee. Näin köyhistä tulee eräänlaisia putkiaivoja. Heidän ajatuksensa ja energiansa kiertyvät niin tiiviille kerälle rahanpuutteen ja sen mukanaan tuomien ongelmien ympärille, ettei aivopoweria riitä muihin tehtäviin.

Köyhyyden ongelma ei kuitenkaan ole ainoastaan siinä, miten suuren osan aivokapasiteetista köyhyyden loinen kaappaa itselleen, vaan mitä kaikkea se työntää ulos. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun aivokapasiteetti ylikuormittuu, ihmisten kyky itsehillintään heikkenee. He eivät kykene keskittymään, ja heidän käytöksensä muuttuu aggressiivisemmaksi ja impulsiivisemmiksi.

Näin köyhyys alkaa näyttää kohtalolta. Köyhyyden aivomato heikentää juuri niitä ominaisuuksia, jotka auttaisivat köyhiä suunnittelemaan elämää pidemmälle ja tekemään harkittuja päätöksiä.

Niiden puuttuessa ihmiset sortuvat nopeisiin ja impulsiivisiin ratkaisuihin, jotka usein vain syventävät heidän ongelmiaan. Moni sotkee siinä tuoksinassa elämänsä niin pahaan solmuun, ettei sitä avaa enää kuin korkeintaan Jeesus.

(Helsingin Sanomat, 17.9.3013.)

Minä ajattelin kaikenlaista.

Muun muassa sitä, että köyhtyäkseen aivollisesti ei tarvitse olla lainkaan köyhä. Myös pihistelemällä saa aikaan paljon kuivakoita aivosoluja.

Minä olin sellainen. Säästin säästämisen vuoksi. Siihen olin oppinut. Paikka paikan päällä on lahja – isotädiltä sain lapsena joululahjaksi paikatut alushousut.

Mitä siitä seuraa, kun vaan pihtaa?

Harkitsee viikonlopun menemisiään, koska se maksaa. Harkitsee ruokakaupassa, koska hinnoissa on eroja. Harkitsee ystäviään, koska heistä kertyy kuluja. Harkitsee, voiko mennä, tehdä, nauttia, antaa – kaikki maksaa. 

Lopulta elämästä karsiutuvat nautinnot, kaverit, vapaa-ajan ihanat ja ilahduttavat puuhat. On vain oma pieni elämänpiiri, jossa kaikki on edullista ja harkittua.

Se ei ole minkään arvoista. Vaikka juuri siihen pyrin. 

Tuhlaa lähimmäisiisi. Tarjoa jäätelöt. Osta lentoliput, mene keilaamaan. Valitse laatu ja muistele, mistä nautit itseksesi. Tunnusta, että toiset asiat tuntuvat paremmilta, kuin toiset. 

Äläkä missään nimessä jää kotiin kerryttämään pottiasi. 

Yhdessäoloon käytetty raha ei koskaan mene hukkaan. Eikä haaskiolle heittäminen ole hyvän ruuan ostamista, ikinä. Kokemukset, tunteet ja aistielämykset ovat ainoa asia, joilla elämässä on arvoa. 

Rahan käyttäminen hyvään on sallittua. Siitä kertyy tosipotti: muistot.