Teini tuli taloon

Ihminen voi luulla olevansa hyvinkin aikuinen. Siis niin kauan, kun on vastuussa itsestään, omassa huushollissaan. Mutta autapa armias, kun mennään kotikonnuille. Sinne, missä ei juuri tarvii itteään hievauttaa, ja johan kannetaan ruokaa naaman eteen ja pyyhitään melkein persekin.

Kotona taantuu teinin tasolle, aina. Joka kerta innolla odottaa takkatulta, nojatuolia ja perhettä siinä kivasti aijaij ympärillä – pah. Riita siitä tulee. Angstia angstin perään.

Se johtuu siitä, että siinä ollaan kaikki toisiamme ärsyttämässä. Ihanku ennen vanhaan. Kukaan ei oikein usko, että toinen ois aikuistunu edes sitä vähää, mitä ite kokee sydämessään aikuistuneensa. Ja kun ei anneta toiselle tilaisuutta näyttää sitä kypsymistä, niin mitä siitä tulee? Ei niin mitään. Kolme murrosikästä – yli kakskymppistä kersaa, ja niiden äiti. Ja iso riita.

Monta isoa riitaa. Monesta pienestä asiasta.

Sen takia ärsyttää, että syysloma loppu jo. Ja alko joululoman odotus.

Ja mitäs siitä tulee?

On vääränlaisia ruokia, sauna väärään aikaan, vääriä lahjoja tai liian vähän lahjoja tai liikaa lahjoja tai lahjoja ylipäätään. Katotaan vääriä telkkariohjelmia ja syyään liikaa tai liian vähän konvehteja. Liikaa joutoaikaa tai liikaa kiirettä. Liian vähän yhteistä aikaa. Liikaa pakottamista yhdessäoloon.

Oikein ootan sitä jo.

Kyllä mie niitä rakastan. Se oma taantumus ärsyttää kaikista eniten. Se, kun tajuaa, että käyttäytyy ku pienet pennut. Kuulkaa, aikuistua ehkä voi joskus, mutta kotona se ei näy millään tavalla.