Vapaa joulu

Suomalaiseen jouluun kuuluu perinteisesti yltäkylläisyys, joka toivottavasti monessa kodissa juhlan erottumaan arjesta. Niin ainakin meillä: hyvää syötävää riittää, eikä kukaan mieti, saisiko suklaaseen kajota aamupalalla vai ei. Väistämättäkin mieleen piirtyvät viime vuosien joulut. Pari päivää söin kuin henkeni hädässä, ja sitten palautin kuria säälimättömästi varmaan useamman viikon.

Muistan, kuinka lukioaikaan urheilutarvikeliikkeen joulualeissa tuli vastaan kotsanopettajamme. Hän oli iloisella, pirteällä tuulella – persoonalleen uskollisena. Hän toivotti asiaankuuluvasti onnea alkavalle vuodelle ja kertoi lyhyesti, että lapset olivat kotona joulunajan.

Ja sitten hän totesi riemullisena, ettei ole syönyt YHTÄÄN konvehtia koko jouluna.

Muistan, kuinka ajattelin, että tuota ihmistä minä säälin. Että sitten keski-ikäisenä, omaa itseäni toivon mukaan edes hieman tavoittaneena, täyteläisestä elämästäni nauttivana naisena MIE en halua muistaa joulustani päällimmäisenä seikkana sitä, kuinka kurinalaisesti olen pidättäytynyt herkuista, joita kuitenkin himoitsen. Koska minä tiedän, mitä perinteisiini kuuluu, mistä pidän ja mikä tukee onnellisuuttani.

Niin minä silloin, anorektisena joulunani ajattelin. Enkä olisi uskonut, että se haaveilemani vapaus koittaisi jo niin kauan ennen keski-ikää.

Nautinnollista joulua kaikille. Muistakaa katsoa lautasen yli pöydän toiselle puolelle.