Vitun viikonloput

Mistä tunnistan itseni

ystävän syntymäpäivillä,

poikaystävän suvun juhlissa,

toisen poikaystävän,

kolmannen,

puiston penkillä, kun molemmilla on jäätelö kädessä,

ja naamassa,

sen puiston ohi kulkevalla kadulla, seitsemän ihmisen ympäröimänä,

vertaisteni joukossa luentosalissa, kurssin loppupäässä,

yökerhossa, baarissa, naurun helistessä,

illallisella, ”välitän sinusta”,

tai perheeni kanssa jouluna?

Aina olen yksinäinen.

Minulla on vain minä,

enkä tunne häntä.