Pysähtymisestä se taas alkoi, paluu luovuuden äärelle. Päätin viikonloppuna osallistua luovan kirjoittamisen kurssille, sillä minulla viime aikoina ollut luovuus pulaa kirjoittamisen suhteen. Tekstejä on kyllä syntynyt, mutta olen keksinyt mitä ihmeellisempiä syitä jättää ne julkaisematta. Ajattelin, että tämän kurssin avulla voisin saada aktiivisemman ottee kirjoittamiseen, rohkeutta tekstien julkaisemiseen, sekä vahvistaa omaa tyyliäni kirjoittaa.

Kurssin aikana saan joka päivä uuden luovan tehtävän, ja vaikka kurssi on vasta aluillaan niin huomaan jo nyt miten kirjoittaminen on helpottunut. Tehtävä tehtävältä sanoja tulee helpommin ja tekstiä syntyy kuin itsestään. Ihanin vinkki tähän asti on ollut se, että tulee kirjoittaa itselle ja editoida yleisölle – sen kuuleminen sai aikaan suuren oivalluksen. Tuntuu kuin jokin henkinen lukko olisi auennut tuon vinkin myötä.

Oman kirjoittamistyylin vahvistaminen on myös selkeyttänyt sitä, etten millään voi miellyttää kaikkia. Isäni kerran kertoi minulle miten tärkeintä on tehdä parhaansa ja hyväksyä se, että kaikkia ei voi miellyttää. Toisten ihmisten kanssa kaikki on heti helppoa ja toisten kanssa tuntuu, ettei mikään tehoa – ei auta vaikka päällään seisoisi. Niin se vain menee voimme tehdä parhaamme, mutta emme voi miellyttää kaikkia. Tämä minun tulee hyväksyä myös blogini kanssa.

Blogini äärellä minä olen unelmieni äärellä ja se antaa minulle valtavasti energiaa kehittyä kirjoittajana. Tarkoitukseni on tehdä tekstejä joihin lukijat voivat samaistua, ja jotka tupsahtavat heidän eteen juuri oikeaan hetkeen. Haluan, että energiani ja intohimo kirjoittamiseen välittyy vahvemmin teksteistäni. Onnistuakseni siinä minun tulee pitää kiinni omasta tyylistäni ja vahvistaa sitä entisestään. Lisäksi minun tulee luottaa siihen, että tekstit saavuttavat oikean kohderyhmän.

Toivon, että kurssin teho näkyy myös teille lukijoille.

Valoa ja iloa päivääsi <3

Rakkaudella
Wilma