Minun näköinen arki

Olen luonteeltani melkoinen duracell pupu, jaksan painaa aamusta iltaan ja tehdä päivän aikana yhtä sun toista. En ollut edes ajatellut asiaa ennen kuin työkaverini kysyi miten voin olla vähien yöunien jälkeen kuin duracell pupu, hymyssä suin ja mennä lähes lattiasta kattoon. Salaisuutena on tasapaino, ja pyrin siihen kaikessa mitä teen.

 

Viime lauantaiaamu sai minut tajuamaan tasapainon merkityksen, takana oli hektinen viikko olin tehnyt paljon niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Heräsin ilman kelloa, mikä on suurta luksusta ja sain vain olla. Ihmetellä maailmaa ihan rauhassa, löhöilin hyvällä omallatunnolla monta tuntia peiton alla. Välillä on todella hyvä pysähtyä ja ottaa ihan iisisti. Olla hiljaa tekemättä yhtään mitään. Oleilu ja ajatusten vapaa juoksu, kunnon haaveilu saa akkuni latautumaan.

 

Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia ja sen tajuaa parhaiten kun kalenteri on tyhjä ja voisi tehdä ihan mitä vaan. Minulle tuottaa niin suurta nautintoa se kun tajuan ettei ole mitään to do -listalla, saan hemmotella itseäni ja tehdä mitä vain mieli tekee. Nautittuani ihanasta omasta-ajasta  jaksan antaa muille kaikkeni. Lentokoneessa kehotetaan laittamaan happinaamari aina ensin itselle ja vasta sen jälkeen muille, sama pätee elämään kun omat asiat ovat kunnossa on paljon helpompi auttaa muita.

 

Aktiivinen arki ja tyhjät viikonloput on vain yksi esimerkki tasapainosta. Ruokavalioni on terveellinen, mutta annan itselleni luvan herkutella aina kun siltä tuntuu. Treenaaminenkin on kivaa kun löhöilystä ottaa kaiken ilon irti. Kaiken mitä teen, teen täysillä ja hyvällä omallatunnolla. En moiti tai soimaa itseäni, sillä kuuntelen kroppaani ja annan sille sitä mitä se kaipaa.

 

Nuorempana tein aina asioita hampaat irvessä ja pakotin itseni treenaamaan rankan päivän jälkeen, vaikka tiesin ettei siitä tule nautintoa. Tein asioita väkisin, ajattelin olevani todella ahkera ja särmä. Todellisuudessa väkisin pakertaminen vei vain ilon kaikesta tekemisestä. Hölläsin tahtia ja aloin tekemään asioita täydellä sydämellä, juuri silloin kun parhaalta tuntuu. Kaikki asiat muuttuivat, jopa pyykkäämisestä tuli hohdokasta kun sitä ei tee väkisin silmät ristissä.

 

Ymmärsin ettei aikataulutettu vapaa-aika ole minun juttu. Etukäteen sovitut treeniajat eivät tuo minulle nautintoa ja monta viikkoa etukäteen sovitut treffit ystävien kanssa aiheuttavat vain stressiä. Hyväksyin kaikki nämä realiteetit ja voin kertoa että elämä on paljon nautinnollisempaa. Minä olen spontaani ja tykkään extempore jutuista, fine sitten asiat on niin ja arkeni saa näyttää siltä.

 

Elämä on tehty elettäväksi, eikä kukaan muu elä sitä puolesta. Miksi sitten pitäisi yrittää luoda elämää joka näyttää muiden mielestä hyvälle? Ei todellakaan pidä. Eikä tarvitse. Tämä on minun elämä ja se näyttää juuri siltä.

 

Valoa ja iloa päivääsi! <3

 

Rakkaudella

Wilma