Sisäisen rauhan metsästys

Olen saanut viettää koko juhannuksen metsän keskellä, meren äärellä. Luonnossa sen ymmärtää, miten suuri merkitys ympäristöllä on. Luonto antaa energiaa ja auttaa muistamaan, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Minulla on vihdoin sellainen olo, että kaikki on todella hyvin. Tuuli on kääntynyt, vaikeudet ovat takanapäin ja elämä hymyilee. Monta vuotta meni itseään etsiessä. Ihmissuhteet vaihtuivat ja urankin suhteen oli hieman epäilyksiä. Nyt tuntuu, että asiat ovat loksahdelleet paikoilleen.

Olen saanut ympärilleni ihania ihmisiä, jotka antavat enemmän energiaa kuin ottavat. Olen löytänyt työn, missä voin olla oma itseni ja kokea suuria onnistumisen tunteita. Olen rakastanut ja koen, että olen vihdoin suhteessa, missä saan olla oma itseni.

Kaikki vaikeudet ovat antaneet valtavasti ja auttaneet ymmärtämään, kuka todella olen, mitä haluan saavuttaa ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Minulla on sellainen olo, että olen löytänyt sisäisen rauhan. Vedämme puoleemme oman energiamme mukaisia olosuhteita ja ihmisiä. Vaikka suu hymyilisi, mutta sisällä on paha olla, niin näyttää myös ihmissuhteet ja olosuhteet sen mukaisilta. Kun sisällä on rauha, rauhoittuvat myös olosuhteet.

Kaikki tieto, mitä tarvitsemme, on jo meissä. Hento ääni sisällämme kertoo kyllä, onko suunta oikea ja millaisia valintoja tulisi tehdä. Haaste on siinä, kuuntelemmeko tätä viisautta. Uskommeko ja luotammeko tuohon hentoon ääneen? Jälkikäteen usein muistaa ajatelleensa jotain, mutta toimineensa toisin. Sisäinen ääni muistuttaa, että olisi kannattanut kuunnella.

Mitä useammin tuota ääntä kuuntelee ja toimii sen mukaan, sitä vahvemmaksi tuo ääni tulee. Jossain kohtaa on jo mahdotonta olla huomaamatta sitä, sillä se kuuluu niin vahvasti. Mikäli ääntä ei kuulu, on vauhti usein liian luja, ja silloin viimeistään pitäisi muistaa pysähtyä kuuntelemaan itseään. Sisäinen äänemme ei johda meitä koskaan harhaan.

Nuorempana kuuntelin usein muiden neuvoja, ja vaikka sisälläni kuului selkeä vastaus, toimin sitä vastaan. Jokaisen kerran jälkeen kadutti ja lopulta päädyin korjaamaan suuntaa siihen, mitä ihan ensimmäiseksi olin ajatellut. Opin itse kantapään kautta kuuntelemaan vaistojani ja toimimaan sisäisen ääneni mukaan. Ikinä ei ole tarvinnut katua, kun on toiminut heti tuon pienen äänen mukaan.

Mitä enemmän olen tehnyt itseni näköisiä päätöksiä, sitä helpommaksi elämä on muuttunut. Päätös kerrallaan olen löytänyt tien todellisen minäni luokse. Olen saavuttanut asioita, joista olen unelmoinut, mutta joihin en aiemmin olisi ollut valmis. Olin aiemmin hukassa itseni kanssa, ei siis ihme että myös elämäni näytti siltä.

Minulla on voima luoda unelmiani todeksi ja saavuttaa kaikki, mitä haluan. Kaiken tämän oivaltaminen vaati sen, että hiljennyin ja tulin nöyräksi elämää kohtaan. Pitkään minua tympi ohjeet hiljentymisestä, ja rimpuilin sitä vastaan. Ajattelin, että keksin paremman keinon, mutta sellaista ei ole. Nöyrtymisen ja hiljentymisen kautta sain kaiken, mistä olen ikinä unelmoinut. Kaikki tuli myös juuri oikealla hetkellä.  

Mikäli sinullakin on haasteita hiljentyä, niin tässä muutama vinkki, joista on ollut minulle apua. Ensimmäinen on kävely ilman sen selkeämpää määränpäätä. Antaa vain intuition johdottaa ja ajatukset jäsentyvät mukavasti siinä samalla. Toinen on meren katselu, sillä siinä on helppo keskittää ajatukset luonnon kauneuteen. Kolmas on hyvän kirjan lukeminen, sillä silloin voi vain uppoutua ja oivalluksia alkaa tupsahdella.

Valoa ja iloa päivääsi <3

Rakkaudella

Wilma