Jokainen hetki on uusi mahdollisuus

Toiset toimivat tunteella ja osa järjellä. Kaikella toiminnallamme on jokin perusta – aina emme välttämättä tahdo sitä myöntää. On paljon helpompaa syyttää ympäristöä, kuin kantaa itse vastuu teoistaan. Aina ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista ymmärtää omaa toimintaansa.

Olen huomannut, että pimeys ja kylmyys saavat kroppani sekaisin. Aamuisin olen alkanut torkuttamaan ja iltaisin keksin miljoona syytä olla poistumatta kotoa. Ympäristön vaikutus on ohjannut toimintaani, ja olen ikäänkuin mennyt talvihorrokseen. Ellen olisi havahtunut asiaan olisi tämä horros voinut helposti syventyä. Aina emme huomaa ympäristön vaikutusta heti ja silloin se pääsee ihon alle. Onneksi kaikkeen on ratkaisu.

Ymmärtäessämme mihin toimintamme perustuu voimme aina muokata sitä. Jokainen aamu on uusi mahdollisuus, ja vielä paremmin jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Havahtuessamme omasta toiminnastamme meillä on aina mahdollisuus muuttua, ja toimia seuraavasta hetkestä alkaen toisin. Me hallitsemme mieltämme ja siihen meillä on todellisuudessa kaikki valta. Vaikka olotila olisi mikä, niin voimme päättää muuttaa sitä.

Jokaisessa hetkessä itää mahdollisuus uuteen alkuun. Välillä uuden suunnan ottaminen voi tuntua pelottavalta ja vieraalta, mutta muutos on aina lopulta hyvästä. Pelko katoaa hypätessä – vain hyppäämättä jättäminen antaa pelolle sijaa. Kuinka usein hyppäämme uuteen, tai kuinka ison hypyn otamme on meistä itsestämme kiinni. Toisille sopii maltillinen tahti ja toiset taas haluavat täysi muutoksen kerralla. Nopeuden valinnassa ei ole oikeaa eikä väärää, kunhan oma toiminta ei vahingoita muita.

Itse hyppään aina, kun näen siihen mahdollisuuden. Mikäli en näe mahdollisuutta, niin etsin sellaisen, sillä tiedän että jossain nurkan takana on aina uusi mahdollisuus. Välillä pitää vain olla kärsivällinen löytääkseen rohkeuden hypätä ja hahmottaakseen uuden mahdollisuuden. Onneksi meillä on myös läheisiä, jotka tarvittaessa herättelevät meitä talvihorroksesta ja muistuttavat meitä siitä keitä todellisuudessa olemme. Minä en ole torkuttaja, enkä varsinkaan ole lusmuilija.

Välillä ympäristö osaa olla todella salakavala, ja kuten business maailmassa reklamaatio leviää nopeammin kuin kehut, niin elämässä negatiivisuus leviää nopeammin kuin positiivisuus. Meidän tulee olla hereillä ja päättää mistä asioista haluamme pitää kiinni. Minä haluan pitää kiinni positiivisuudestani myös tämän horroskauden aikana – se vain vaatii nyt enemmän fokusointia. Se mihin energiamme keskitämme vahvistuu, ja valinta siitä mihin haluamme sen keskittää on AINA meillä.

Ei siis anneta ympäristön hämätä meitä tai muuttaa suuntaan johon emme halua kulkea. Kaikesta pääsee yli, ja kuten aiemmin kirjoitin, jokaisessa hetkessä piilee uusi mahdollisuus. Mikä sinun toimintaasi ohjaa? Entä onko suuntasi sinulle mieluisa?

Valoa ja iloa päivääsi <3

Rakkaudella
Wilma