Kasvukipuja

Blogin perustaminen muhi pitkään ajatuksissani, olin kuitenkin epävarma olisiko minusta tähän. Ystäväni kannustivat minua ja ihana Tiina puski minua mukavuusalueeni ulkopuolelle. Hän kyseli säännöllisesti joko olen aloittanut. Otin itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin ensimmäisen postauksen. Minua jännitti valtavasti miten ihmiset suhtautuisivat tähän. Osaisinko kirjoittaa, kiinnostaako ketään, riittääkö aiheita, mitä jos kaikki vain dissaa..

 

Olen valtavan onnellinen että rohkenin aloittaa blogin. Vastaanotto oli todella positiivinen ja kehuja on tippunut matkan varrella yllättäviltä tahoilta. Olen niin kiitollinen kaikista kommenteista joita olen saanut, ne ovat antaneet voimaa jatkaa ja luoneet uskoa. Joka kerta minua vieläkin jännittää hirmuisesti ennen uuden postauksen julkaisua. Välillä olen innoissani ja tyytyväinen, toisinaan todella suuri epävarmuus varjostaa julkaisua.

 

Tavallaan minulla on ollut paineita myös siitä olenko osannut tsempata tai auttaa teitä lukijoitani. Kerroin näistä epävarmuuksistani Tiinalle ja hän totesi, että usein suurin tsemppi tulee silloin kuin ei edes yritä. Hän kehotti kirjoittamaan suoraan sydämestä, asioita kaunistelematta. Aina kun alan kirjoittamaan pyrin siihen että annan kaikkeni. Yhä tavoitteenani on se, että jos voin auttaa jotain välttämään niitä kuoppia joita olen kolunnut tai edes pienentämään niitä niin olen onnistunut.

 

Vaikka epävarmuus on ollut suurta ja yhä jännitys on mukana, nautin silti valtavasti kirjoittamisesta. Tiina myös rohkaisi minua siinä, että postaukset kyllä löytävät aina ne joille niistä voisi olla hyötyä. On ollut ihanaa miten olen saanut tukea ja tsemppiä tähän prosessiin. Ehkä jonain päivänä en enää ole epävarma kirjoittamisen suhteen. Enää en tosin mieti paljonko tykkäyksiä tulee tai tykkäävätkö kaikki. Jonkun sortin varmuus on jo siis saavuttanut minut.

 

Tämä blogi on tehnyt minusta paljon rohkeamman. Olen saanut jakaa asioita, joita on ehkä muutoin ollut vaikea tuoda esille. Minulla on sellainen olo että tietty outous on nyt niin julkinen, että osaan olla varmemmin juuri sellainen kuin olen. Olen sinut sen kanssa että kaikkia ei voi miellyttää, tärkeintä on että voi itse seistä omien juttujensa takana ja edes jollain tasolla olla ylpeä niistä.Tämä on ollut todella kasvattava prosessi ja eniten olen ylpeä siitä etten ole antanut lukihäiriöni hidastaa matkaa. Jokainen postaus on aina uusi harppaus tuntemattomaan ja laajentaa epämukavuusaluettani.

 

Tämä on ollut ja tulee olemaan kasvuprosessi. Jokainen postaus antaa minulle rohkeutta ja kaikkien näiden aiheiden jäsentely auttaa oivaltamaan elämääni ihan uudella tavalla.

 

“Be yourself; everyone else is already taken.” ― Oscar Wilde

 

Valoa ja iloa päivääsi! <3

 

Rakkaudella

Wilma